Kesä, museot ja Tuusulaviikko

Jos et vielä ole keksinyt tekemistä ensi viikonlopuksi, poikkeapa Tuusulanjärvelle: Tee kuten veljeni, joka matkusti sinne junalla, mutta juoksi takaisin Helsinkiin. Tai jos laiskottaa, ota pyörä mukaan ja pyöräile järven ympäri! Järven itäpuoli on täynnänsä ihastuttavia museoita, taidetaloja ja kahviloita. Seudun luonto on kauneimmillaan ja nyt on muutenkin paras aika lähteä tutustumaan Keski-Uudellemaalle, sillä 15.7.-23.7. vietetään Tuusula-viikkoa tapahtumineen ja kesäillan konsertteineen. Lauantaina 22.7. on Tuusula-päivä, jolloin kaikkiin museoihin on vapaa pääsy: Tuusulan museon kohteet ovat Halosenniemi, Taiteilijakoti Erkkola, Taidekeskus Kasarmi, Aleksis Kiven kuolinmökki ja Kotiseutumuseo Klaavola. Muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä on mm. Ahola, Sibeliuksen koti Ainola, Ilmatorjuntamuseo, Järvenpään taidemuseo, Lottamuseo, Taidekeskus Kasarmi, Villa Cooper ja Krapin paja. Seuraavassa kerron muutamasta mielenkiintoisista kohteesta.

Kellokosken sairaalamuseo

Kävimme tänään ystäväni kanssa tutustumassa Kellokosken sairaalamuseoon Tuusula-viikon avoimissa ovissa. Kellokoski sijaitsee Tuusulan pohjoisosassa. Sinne pääsee parhaiten autolla, mutta myös linja-autolla. Saavuimme vahingossa suoraan pienen museon opastuskierrokselle. Opastus oli erinomainen: selkeä, ytimekäs ja tunteita herättävä. Mielisairaalamiljöö ja oikeasti käytössä olleet kauhuleffamaiset esineet nostattivat ihon kananlihalle. Onneksi lopuksi kuulimme myös liikuntaterapian ja muiden nykyaikaisempien hoitomuotojen ilahduttavan hyvistä tuloksista pariin "toivottomaan" tapaukseen.

Kellokosken Sairaalamuseo

Pakkopaitoja

Lobotomia-välineet, puristusvöiden soljet ja sähköshokkilaite puistattivat, mutta en pysty kuvittelemaankaan miltä tuntui edellispäivänä museossa vierailleesta naisesta, joka oli kuulemma ollut paikalla viimeisessä Kellokoskella suoritetussa lobotomia-"hoidossa". Prinsessa-elokuvan nähneenä ja Veronika päättää kuolla -kirjan lukeneena tunsin huojennusta, kun astelin ulos vanhan rakennuksen ovista.

Lobotomiakokeiluissa käytettyä välineistöä

Kellokosken Prinsessan Anna Lappalaisen elämän muistelu hymyilytti taas. Esillä oli mm. kaksi hänen kirjomaansa ja työntekijöille lahjoittamaansa taulua ja "shekkejä", joita hän haki pankista antaakseen kohtaamilleen vähäosaisille. Loput Prinsessan taideteoksista ovat lainassa Oulussa ITE-näyttelyssä, joka on avoinna 27.8.2017 asti. Oi että olisin halunnut tavata tämän hurmaavaa elämää viettäneen naisen, joka sai lopulta koko kylän mukaan satunsa todeksi elämiseen!

Pari vuotta sitten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ilmoitti suunnitelmansa Kellokosken sairaalan sulkemisesta vuoden 2019 tienoilla. Facebookin Pelastetaan Kellokosken sairaala -ryhmässä on tällä hetkellä lähes 2500 jäsentä, vaikka on epätodennäköistä, että suunnitelmia muutettaisiin. Vaikka sairaalan menneisyyteen kuuluu paljon julmuuttakin, kuten varmaan suurimman osan mielisairaaloista, välittyy siitä nykyään hyvä tunnelma. On sääli, että sadat ihmiset menettävät työpaikkansa ja potilaat nostalgisen laitoksen kauniine puutarhoineen, juuri remontoituine sairaalakouluineen ja tuhansine tarinoineen. Yle Areenalla on toistaiseksi katsottavissa vuoden alussa ilmestynyt dokumentti Hulluus kylässä, joka kertoo Kellokosken sairaalan 101:sta vuodesta. Tässä YLE:n uutisartikkeli museosta. Kellokosken sairaalamuseo on auki tämän viikon loppuun asti ja ensi viikolla ryhmille erillisestä tilauksesta. Museoon on vapaa pääsy.

Potilaiden tekemiä tuotteita myynnissä museokaupassa

Museon läheisyydessä, Kellokosken ruukkialueella toimii maineikas kahvilaravintola Kinuskilla, johon kannattaa kuulemma poiketa esimerkiksi lauantaibrunssille.

Tuusulan Työläiskotimuseo ja Prijuutti

 

Viime lauantaina kävin parin viisivuotiaan miehenalun kanssa katsastamassa, mitä kuuluu Prijuutille, historialliselle puurakennukselle vuodelta 1855-1856, joka on toiminut kauppana, sekä sittemmin kesäsiirtolana ja lastenkodin kesäpaikkana. "Rakennuksen kunto on huono, mutta korjauskelpoinen", kerrotaan Tuusulan kunnan sivuilla. Talo oli kyllä aika karmeassa kunnossa, mutta Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys TATSI ry ja Kierrätystehdas ry ovat päättäneet yrittää alkaa kunnostamaan sitä. Hatun nosto heidän väelleen! Olen nähnyt Tuusulanjärven ympäristössä muitakin vanhoja hienoja rakennuksia, joiden arvoa eivät omistajat tunnu tajuavan, tai eivät vain löydä resursseja perinpohjaiseen kunnostamiseen.

Tuusulan työläiskotimuseon sepän paja

Sitten suuntasimme työnäytöspäivään Tuusulan työläiskotimuseolle rinteeseen kirkkoa vastapäätä. Sisäänpääsymaksu oli vain 2e, lapset pääsivät ilmaiseksi. Valitettavasti museon nettisivuilla ei kuitenkaan mainittu, ettei heillä käy pankkikortti. Onneksi viereisen Gustavelundin hotellin vastaanottovirkailija pelasti päivämme höyläämällä pankkikorttiani, niin pääsimme koko joukko sisälle ja saimme vielä letutkin masun täytteeksi. Museo oli herttaisen kotikutoinen ja juuri sopivan kokoinen pienten lasten kanssa läpikäytäväksi. Seppä takoi pojille onnen amuletit ja kehrääjäemäntä näytti miten värttinää käytetään, ja teki viikset lampaanvillasta. Mukaan lähti myös varapäreet molempien äideille pahan päivän varalle...

Lottamuseo

 

Viime viikolla vierailin Lottamuseossa poikani kanssa. Se oli vaikuttava paikka ja haluan ehdottomasti käydä siellä uudestaan heti kun mahdollista. Ensin söimme lottakanttiinissa maittavan lounaan, johon kuului itse tehtyjä kasvispihvejä. Museon hinnat olivat edulliset, työttömältä sisäänpääsy oli vain yhden euron. Lottanäyttely on mukavasti rakennettu, eikä sodan kauhuilla ole revitelty, muttei niitä ole mitenkään romantisoitukaan. Lapset on otettu huomioon mm. eri pelejen avulla. Myös lukuisat Soita Lotalle -tarinapuhelimet kiinnostivat pientä vierailijaa. Piharakennuksessa on uusi evakkonäyttely, jossa lapsi saa painaa napista junan käyntiin. Pihan leikkimökki on ulkoa katsottuna kuin museorakennuksen pienoismalli ja puutarha on kaunis yrttipenkkeineen ja maisemineen Tuusulanjärvelle.

Lottamuseo

Lottakanttiinin antimia

Lottamuseon pihamaata

Lottamuseon pihamaata

Isoäitini ja isotätini olivat lottia, toinen toimi rintamalla. Äitini perhe saapui evakkona Suomeen Karjalasta. Siksikin museovisiitti herätti ajatuksia ja tunteita. Päällimmäisenä vierailusta jäi mieleen kaiuttimen kautta välittynyt tietoisku: Nuorimmat lotat olivat vain 8-vuotiaita! 8-16-vuotiaita Pikkulottia oli yhteensä 50 000. He muun muassa hoitivat lastenkodin lapsia ja toimivat muonitusjaostossa. Museossa oli myös Jan Ijäksen ohjaama elokuva Hylky pakolaisveneiden hautausmaasta Lampedusan saarella. Se oli hieno linkki nykyaikaan ja haluaisinkin katsoa elokuvan joskus kokonaan. Elokuvassa kerrotaan, että Benetton oli halunnut käyttää kuvia menehtyneiden seasta löytyneistä rojuista tuotteissaan saamatta siihen lupaa. Miten härskiä!

Svengaava museoretki Warkauteen

Jos Tuusula on turhan kaukana, ehkä haluaisit poiketa Varkaudessa? Toissapäivänä tein pienen visiitin Mekaanisen Musiikin Museoon. Seurueessamme oli kolme 3-5 vuotiasta lasta ja heillekin eriskummallisten musiikkikoneiden talo, jossa saa liikkua vain opastetulla kierroksella, oli selvästi mieleen. Museon on perustanut saksalainen Jürgen Kempf ja vieraita vastaanottamassa ovat myös Chili-koira ja Iivo-papukaija. Jürgen, poikansa Pawel sekä muu museon henkilökunta sai vieraan tuntemaan olonsa tervetulleeksi, eikä lipun kallis hinta harmittanut erikoisen retken läpikuljettuaan. Pawelin hauska huumori ja lennokkaat tarinat naurattivat ja yllättivät. Tässä on paikka niille, jotka haluavat täysin uniikin museoelämyksen. Ja museokortillahan säästää pitkän pennin.

Mekaanisen Musiikin Museossa pääsee maistamaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten klubien tunnelmaa menneiltä vuosikymmeniltä.

MINÄ NÄEN ja olen ikionnellinen (eli 1,5 kk leikkauksesta)

Istuin eilen illalla vanhassa tutussa rantasaunassa Saimaan rannalla ja tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni, niin kauan kuin muistan, näkeväni ikkunasta ulos, ja ihan vastarannalle saakka terävästi. Paikka oli saattanut ennen olla jopa hieman pelottava, kun ei oven taakse mahdollisesti tulevaa hahmoa voinut identifioida näön perusteella ollenkaan. Uidessa en yleensä käyttänyt laseja, etteivät ne hukkuisi. Jos laitoin saunaan piilarit, ne kuivuivat tarttuen kiinni silmiin.

On siis kulunut puoli toista kuukautta silmäleikkauksesta ja olen erittäin tyytyväinen. Operaatio hyppäsi reippaasti TOP 5 - "parhaihin tekoihini ikinä" (joihin kuuluu mm. kuukupin ostaminen aikoinaan). Ensimmäiset pari viikkoa silmäni kuivuivat rankasti, mutta se ei sinänsä vaikeittanut arkeani mitenkään olennaisesti. Rahaa kului silmätippoihin runsaasti, ja kirjoitankin niistä vielä erillisen postauksen, koska tököttejä on tarjolla hyllykaupalla erilaisia, enkä alussa tajunnut ollenkaan mitä sontaa silmiini työnsin.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäiset päivät silmäni olivat todella roskantunteiset ja ymmärsin lukemani perusteella tunteen johtuvan leikkausarpeen muodostuvien ylimääräisten solujen irtoilusta. Kostutinkin silmiä paljon enemmän kuin oli opastettu (ohjeissa sanottiin, että em. oireet kestävät muutaman tunnin leikkauksesta), ja edelleen kostutan niitä useimmiten monia kertoja päivässä, vaikka joskus saatan pärjätä lähes pelkillä aamu- ja iltatipoilla. Kuudentena päivänä tekstasin kirurgille, koska vasen silmäni oli aika ärtynyt ja kuiva ja näön tarkkuuskaan ei tuntunut enää niin hyvältä kuin alussa. Muut eivät huomanneet silmieni ulkonäössä mitään erikoista. Kirurgi ohjeisti jatkamaan antibioottitipan käyttöä muutamalla päivällä ja kostuttamaan ahkerasti. Oireeni johtuivat luultavasti kuivumisesta.

Seuraavana päivänä tajusin tunkeneeni silmiini viikon ajan mineraaliöljyä, ja kun lopetin minulle määrättyjen päivätippojen käytön vaihtamalla ne Vogelin tippoihin ja lääkärin määräämiin geelitippoihin, oireet hävisivät. Ärtymys poistui melko nopeasti ja kuivuusoireetkin vähenivät lääkekuurin lopetettuani. Näen edelleen kuivimpina päivänä peilistä, kuinka silmän pinta on epätasainen. Uskon tilanteen kuitenkin parantuvan ajan kanssa, kuten minulle on vakuuteltu.

En suojannut silmiäni kuin muutamana yönä. Noin viikon päästä leikkauksesta heräsin keskellä yötä siihen, mitä olin eniten pelännyt: hieroin silmiäni voimakkaasti. En saanut enää unta, kun pelkäsin leikkausläpän liikkuneen, vaikka näin aivan normaalisti, eikä peilissäkään näkynyt mitään erikoista.

Jälkitarkastus

26.6.2017 kävin jälkitarkastuksessa kirurgillani Anssi Poussulla Tampereen Silmäasemalla (kun oli kulunut 26 vuorokautta leikkauksesta). Silmiäni mittailtiin taas monin eri tavoin ja tehtiin näöntarkastus. Kirurgi kertoi kaiken menneen niin kuin pitikin, ja näköni olevan nyt täysin odotettu. Täyttäisin kuulemma täydellisesti rekka- ja kuorma-auton ammattiajovaatimukset, toiseen niistä näen jopa neljä riviä minimitasoa paremmin. Kyynelnesteen tuotantonikin on normaalia, mutta kuivasilmäisyyden oireiden pitäisi väistyä muutamassa kuukaudessa. Sain pyydettäessä mukaani silmien värilliset kartat mittaustulosten kera, joista en tietenkään ymmärrä mitään ilman asiantuntijaa.

Sivuoireet ja muut havaintoni

Kuivasilmäisyyden lisäksi leikkauksen sivuoireina olivat mm. tähti-ilmiö (sitä kutsutaan kai starbust:iksi), eli autojen etuvalot näyttivät muutaman viikon ajan pitkäsakaraisilta ohuilta tähdiltä. Se ei millään tavalla häirinnyt tai häikäissyt tai peittänyt näkymää, mietin vain kokoajan, olinko aina nähnyt niin. Nythän kiinnitin huomiota kaikkeen näkemääni aivan eri tarkkuudella.

Silmien ja kasvojen lihaksista johtuneet päänsäryt ovat vähentyneet selvästi. Ne ovat saattaneet johtua siitä, että hajataittoa oli laseissani korjattu liikaa (sitä minulla oli aavistus). Silmäni olivat ensimmäisillä viikoilla joskus iltaisin niin väsyneet, että oli pakko vaan käydä pitkäkseen ja sulkea silmät. Nyt en enää huomaa eroa väsyneenä, paitsi silloin jos olen ajanut pitkään autoa. (Autolla ajaessa muuten silmäluomien päälle ruiskutettavat "tipat" ovat aivan must! Itselläni on siihen tarkoitukseen optikolla myytävää tyrniöljyä sisältävää nestettä, siitä lisää eri postauksessa.)

Piilokarsastuksen (joka minulla on siis ollut tietämättäni, ja johon ei voi leikkauksella vaikuttaa) olen nyt huomannut väsyneenä selvästi, etenkin ensimmäisinä viikkoina, mutta vain koska olen nyt tietoinen siitä. Itse olen huomannut, että alle viiden cm päähän en enää näe niin hyvin kuin ennen leikkausta, mutta kenelläpä olisi tarvetta katsella parin sentin päähän tarkasti...

Auringon valo ei häikäise yhtään enempää kuin ennenkään piilareita käyttäessäni. Silmälaseissa se ärsytti kovastikin. Käytän lähes aina aurinkolaseja kesällä, kaikista halvimpia ce-merkittyjä laseja mitä marketeista löytyy (koska olen mestari hukkaamaan, unohtelemaan, tiputtelemaan ja rikkomaan niitä. Silmäsairaalasta sai kyllä jonkin ale-kupongin mukaansa uusien arskojen ostoon.)

Nyt silmien kuivuminen on siis joinain päivinä jopa leikkausta edeltävällä tasolla, sillä erotuksella, etten piilareiden kanssa ollut jaksanut käyttää tippoja, eli olin pahentanut ongelmaa toiminnallani koko ajan. Olen lisäksi syönyt tyrnikapseleita, aloitin viikkoa ennen leikkausta ja jatkan niin kauan kuin siltä tuntuu. Silloin kun silmäni ovat olleet erityisen kuivat, olen huomannut unohtaneeni pariin päivään syödä tyrniöljyä, liekö sitten sattumaa vai ei.

Jos siis näkösi on erittäin huono, harkitset tosissasi leikkausta, ja sinulla on siihen mahdollisuus, en voi muuta kuin suositella FEMTO LASIK:ia. Olen siinä käsityksessä, että SMILE:n riskit ja toipumisaika ovat sitä suuremmat, mitä suurempi taittovirhe silmissä on. Kannattaa myös miettiä tarkkaan kenelle kirurgille menee, ja haluaako mennä hyvämaineiseen sairaalaan vai hyvämaineiselle kirurgille. Itse menin kirurgi edellä ja olen erittäin tyytyväinen, mutta muuten ehkä suosittelisin jotain muuta kuin Silmäasemaa kaikkien kohtaamieni kommervenkkien jälkeen. Niistä voit lukea aikaisemmasta, seikkaperäisestä postauksestani täältä.

Silmäni näyttötyöskentelyn ja suolavesitippojen jälkeen *au naturel*.