Kirjoitin alla olevan tekstin jo
maaliskuun loppupuolella ja tarkoitukseni oli tehdä siitä myös
lehtiartikkeli, joten sen julkaiseminen jäi roikkumaan, mutta
ajanpuutteen vuoksi julkaisen nyt pelkän blogitekstin. Olen juuri
läpäissyt yrittäjävalmennuksen ja aloittanut yrittäjäkoulutuksen,
eli kirjoittamiseni muuttuu pian virallisestikin työksi, jos kaikki
menee hyvin. Elämässä on nyt menossa monenlaista muutakin, josta
syystä en saa ehkä viikottain kirjoitettua sisältöä tänne.
Toukokuussa pitäisi helpottaa, mutta uusista tuulista lisää
lähempänä!
Mutta nyt itse aiheeseen:
Ostin reilu viikko sitten Ruohonjuuresta
Entocuben
Sirkkapurkki-keittiösomisteen, eli esimerkiksi granolaksi
muuntuvan sekoituksen, jota ei kuitenkaan elintarvikkeena saa vielä
markkinoida. Pyysin innoissani sosiaalisen median kautta
maistelijoita ilmaiselle brunssille, mutta kukaan ei yllätyksekseni
ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Mikä ihmisiä vaivaa? Hehän
jatkuvasti lentelevät kaukomaihin maistelemaan ties mitä
sammakonkoipia. Eikö sirkat enää innostakaan? Voi olla, että
mielikuva kaikkea maistelleesta tuttavapiiristäni ei ehkä
sittenkään pidä paikkaansa ja suurimmassa osaa länsimaalaisia
ötökät edelleenkin herättävät lähinnä puistatusta. Niin kuin
minussakin. Olen aina haaveillut matkailusta kaukomaihin, mutta
viimeinen asia, mitä siellä olin ajatellut tehdä oli hyönteisten
syöminen. Kunnes viime aikoina olen tullut toisiin ajatuksiin.
Ihanaa, että voin harjoitella jo täällä turvallisessa
kotosuomessa!
 |
| Kuva: Ronja-Ilona Junkkari |
Olen päätynyt
tämänpäiväiseen kokeiluuni ystävieni myötävaikutuksesta. Olen
seurannut alkavaa hyönteisbisnestä sosiaalisen median kautta.
Toisaalta olen jo pitkään halunnut vähentää lihansyöntiäni,
ensiksi terveydellisistä syistä, viime aikoina enemmän ja enemmän
luonnonsuojelullisista motiiveista. Haluaisin olla edelläkävijä,
hyvän esimerkin näyttäjä. Silti ostin tänään omatunto
kolkuttaen kaupasta saksalaista makkaraa, enkä ihan täysin vielä
usko voivani turvata proteiininsaantiani ilman lihaa. FODMAP-vatsalleni ei
sovi pavuista kuin kidney-pavut, linssit eivät ollenkaan. Syön
silti niitä silloin tällöin ravintoloissa hyvin kypsennettyinä.
Nyhtökaurat ja härkikset saavat jo ajatuksena karvani nousemaan
pystyyn, sillä tehdasprossessointi yhdistettynä suureen
papuproteiinipitoisuuteen korreloi suoraan tiedossa olevan vessassa
juoksemiseni määrän kanssa. Siispä... miksi ei hyönteisiä?
Sekasyöjästä hyönteissyöjäksi?
Sekoittelen
keittiösomistettani epäluuloisena, tutkin siinä lepäileviä
erikokoisia espoolaissirkkojen ruumiita ja tsemppaan itseäni: ”Jos
mä pystyn hyvällä ruokahalulla syömään tapettua nisäkästä
niin kyllä mun on pystyttävä syömään sirkkaakin...” Säikyn
ja inhoan eläviä ötököitä niin paljon, että joudun
muistuttelemaan itseäni siitä, että nämä ovat kuolleita. Tiedän ruokani kasvaneen espoolaisessa kontissa ja sirkkojen kokeneen hyvin lempeän kuoleman: ne on pakastettu niin, että ne ensin ovat vaipuneet horrokseen. Mietin,
kuinka kauan purkissa säilytetyt sirkat pysyvät syömäkelpoisena,
onko hasselpähkinärouhe jo äitelöitynyttä (parasta ennen
-päiväähän purkeissa ei ole), ja kestääkö sisuskaluni, joita
olen jo ärsyttänyt juomalla kahvia aamulla tyhjään vatsaan. En
ole äyriäisallergikko, joita purkin sinetissä varoitellaan, mutta
tiedän, ettei vatsani tykkää liiallisista määristä esimerkiksi
katkarapuja. Mutta selitykset sikseen! Olen jo päättänyt hypätä,
joten nyt mennään!
Rikon sinetin, jossa
sanotaan, että niin saa tehdä vasta kun sirkat on hyväksytty
elintarvikkeeksi. Olen siis lainsuojaton, jee. Eikä kukaan ole
antamassa tarvittaessa ensiapua, en ole edes maininnut kuin yhdelle
ystävälleni aikeistani. Sekoitan joukkoon hunajan ja kookosöljyn,
ja laitan granolan uuniin. Uunista alkaa leijua herkullisen makea
tuoksu. Muistan vinkin lisätä hieman suolaa, joten teen sen
sekoittaessani granolaa välillä. Alun kammotus alkaa olla tiessään.
 |
| Kuva: Ronja-Ilona Junkkari |
 |
| Kuva: Saara-Marian granolasta, Saara-Maria Kauppi |
Suomalaistietämystä Norjaan
Hyönteisiä syödään suurimmassa osassa maailmaa.
Arvioiden mukaan jo yli kaksi miljardia ihmistä käyttää
hyönteisiä pääasiallisena proteiinin lähteenään.
Suuri osa ulkomailla syötävistä hyönteisistä
kerätään lukemani mukaan suoraan luonnosta, mikä on työlästä, eli
kaikki hyönteisiä myyvät yritykset ovat kysyttyjä. Suomessa hyönteisiä tuotetaan jo muutamassa paikassa ja
mahdollisesti ensi vuonna hyönteisruoka voisi saapua kauppoihin, kun
EU:n uuselintarvikeasetus astuu voimaan vuoden alusta. Nyt
hyönteisten markkinointi ja myynti elintarvikkeina on Euroopan
unionin alueella pääosin kielletty. Uusi asetus tekee myynnistä
sallittua mutta luvanvaraista.
Saara-Maria
Kauppi on nainen Sirkkapurkkien ja tulevaisuuden
hyönteispatukoiden muotoilun takana. Hän tutki pro gradussaan Aalto-yliopistolle 2016 sitä, kannattaako tulevaisuudessa
hyönteistuotteita markkinoidessa näyttää kuvaa hyönteisestä.
Päästäkseen paremmin sisälle aiheeseen Saara-maria muutti
seitsemäksi kuukaudeksi Seinäjoelle porukkaan, jossa kasvatettiin
itse sirkkoja. "Se oli hauskaa, sai kunnon sukelluksen aiheeseen!
Päivisin tein gradua ja iltaisin puhuttiin hyönteisistä. Koko
elämä pyöri hyönteisten ympärillä", Saara-Maria nauraa.
 |
| Kuva: Maisa Mutanen |
Suomessa kasvatetaan jo hyönteisiä ruoaksi
"Finsect-yrityksen
johdolla innostettiin
maatiloja aloittamaan sirkkojen kasvatusta, koska
niillä on jo valmiiksi paljon tilaa ja tilat on helppo valjastaa
sirkkojen kasvatuskäyttöön. Tällä
hetkellä yksi maatila kasvattaa
sirkkoja ja toinen on jo aloittamassa toimintaansa. Seinäjoella
oli tuolloin varsinainen hyönteisbuumi: AMK järjesti jopa
tuotteistamisen kurssin muotoilun ja liiketalouden oppilailleen,
jossa opiskelijat ideoivat uusia hyönteisiin liittyviä
muotoiluratkaisuja", Saara-Maria jatkaa.
 | |
| Kuva: Maisa Mutanen |
Saara-Maria
antoi toimeksiannon Lahden
muotoiluinstituutin opiskelijoille tehdä hyönteisproteiinipakkausten
prototyyppejä, joita hän myöhemmin testasi kuluttajilla.
Saara-Maria kertoo, että suosituimmissa pakkauksissa
oli viittauksia jo olemassa oleviin makuihin, eikä niissä ollut
kuvia hyönteisistä. Iso merkitys oli värillä: naisia kiinnosti –
yllätys, yllätys – vaaleanpunainen, ja miehiä musta. Realistinen
hyönteisen kuva häiritsi
vastaajia enemmän kuin abstrakti hyönteinen. Kyselyn tulokset
osoittivat, että naiset reagoivat herkemmin hyönteisen kuvaan kuin
miehet.
Huhtikuussa 2017
Saara-Maria on menossa jatkamaan hyönteisten ja muotoilun tutkimista
väitöskirjan parissa kolmeksi vuodeksi Norjaan, NTNU-yliopistoon
Trondheimiin. Tutkimus liittyy Entowaste-tutkimushankkeeseen, jonka
kohde tarkentuu myöhemmin. Läksiäisensä Saara-Maria vietti
hyönteisnaamiaisteemalla, tottakai! Tarjoiluna oli
valkosipuliöljyssä paistettuja sirkkoja chilin ja persiljan kera.
Eräs juhlavieras, joka ei ole vuosiin syönyt lihaa, kertoo, että
oli kyllä pieni kynnys maistaa hyönteisiä. Muutaman rohkaisevan
jälkeen hän kuitenkin uskalsi, ja ne maistuivat hänen mukaansa
ihan sipseille.
 |
| Kuva: Ronja-Ilona Junkkari |
Ei hullumpi maku
Mutta palataanpa
takaisin tamperelaiseen kotikeittiöön... Granolan tuoksu on
levinnyt vanhan talon rappuun ja olen päättänyt syödä yhden
annoksen alkupalaksi, pääruoaksi sitten jotain perinteistä.
Harmituksekseni huomaan unohtaneeni ostaa jugurttia, johon sirkat
olisi ollut helpoo piilottaa. Siispä on tyydyttävä
riisi-kookosmaitoon, jota kaadan lautaselle reilun lorauksen
ruskeaksi paahtuneen sirkkagranolani päälle. Mietin, miksi
hyönteisten syöminen on piirtynyt mieleeni niin vastenmieliseksi,
että vieläkin epäröin, onko minua kenties joskus pienenä
pakotettu syömään jotain vastaavaa? Muisti ei anna osviittaa, se
kertoo vain, kuinka veljeni kanssa joskus etelänmatkalla saimme
vanhemmiltani kolikon jokaisesta kotilosta jonka sisällön söimme.
Matoja kammoan enemmän kuin muita hyönteisiä,
en tiedä olisiko minusta maistelemaan jauhomatoja. Mikä tahansa
jauhettu saattaisi tosin solahtaa smoothien sekaan helpostikin.
 | |
| Kuva: Vain vähän kärähtänyt Granola. Ronja-Ilona Junkkari |
Upotan lusikkani
”ruokaan” ja pidätän hengitystäni. Enpäs pidätäkään,
tämähän maistuu ihan hyvälle! Koitan silti olla katsomatta kovin
tarkasti mitä syön, saati miettimästä ruoan ulkomuotoa suussani.
(Eli hetken teen juuri niin, uhhh.) Rouskuttaessani granolaani
keskityn makuun: Se on toffeinen ja maistuu hieman popcornille. Vanha
uunini saattoi paahtaa liian kuumana, sillä ruoka on hieman liian
käristynyttä. Makeutusta voisi tavallaan olla lisää, toisaalta
kaipaan jo suolaisempaa suuhunpantavaa. Huomaan ottaneeni liian
suuren annoksen alkupalatarkoitukseen. Sirkat ovat yllättävän
täyttäviä. En silti voisi väittää elämystäni
vastenmieliseksi. Minua ei edo eikä okseta. Vatsani on vaiti. Syön
lautasen kiltisti tyhjäksi. Hampaisiin jää aineksia, jauhautuneita
sirkan jalkoja... mutta minulla on voittajaolo! Voitin
ennakkoluuloni, ehkä minusta voisi sittenkin tulla
melkein-kasvissyöjä ja hyönteistensyöjä! Noh, kyllä se vaatii
vielä aika monta uutta kokeilua ja vielä vakuuttavampia
tuotteita... Mutta lupaan, ettei tämä kokeilu jää viimeiseksi!
P.s. Voisikohan
turkiskuoriaisiakin syödä - kostoksi siitä, että ovat tuhonneet
muutamia omistamiani vaatekappaleita...?
