Ötököitä lautaselle - miksipä ei? (osa 1)

Kirjoitin alla olevan tekstin jo maaliskuun loppupuolella ja tarkoitukseni oli tehdä siitä myös lehtiartikkeli, joten sen julkaiseminen jäi roikkumaan, mutta ajanpuutteen vuoksi julkaisen nyt pelkän blogitekstin. Olen juuri läpäissyt yrittäjävalmennuksen ja aloittanut yrittäjäkoulutuksen, eli kirjoittamiseni muuttuu pian virallisestikin työksi, jos kaikki menee hyvin. Elämässä on nyt menossa monenlaista muutakin, josta syystä en saa ehkä viikottain kirjoitettua sisältöä tänne. Toukokuussa pitäisi helpottaa, mutta uusista tuulista lisää lähempänä!

Mutta nyt itse aiheeseen:

Ostin reilu viikko sitten Ruohonjuuresta Entocuben Sirkkapurkki-keittiösomisteen, eli esimerkiksi granolaksi muuntuvan sekoituksen, jota ei kuitenkaan elintarvikkeena saa vielä markkinoida. Pyysin innoissani sosiaalisen median kautta maistelijoita ilmaiselle brunssille, mutta kukaan ei yllätyksekseni ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Mikä ihmisiä vaivaa? Hehän jatkuvasti lentelevät kaukomaihin maistelemaan ties mitä sammakonkoipia. Eikö sirkat enää innostakaan? Voi olla, että mielikuva kaikkea maistelleesta tuttavapiiristäni ei ehkä sittenkään pidä paikkaansa ja suurimmassa osaa länsimaalaisia ötökät edelleenkin herättävät lähinnä puistatusta. Niin kuin minussakin. Olen aina haaveillut matkailusta kaukomaihin, mutta viimeinen asia, mitä siellä olin ajatellut tehdä oli hyönteisten syöminen. Kunnes viime aikoina olen tullut toisiin ajatuksiin. Ihanaa, että voin harjoitella jo täällä turvallisessa kotosuomessa! 

Kuva: Ronja-Ilona Junkkari

Olen päätynyt tämänpäiväiseen kokeiluuni ystävieni myötävaikutuksesta. Olen seurannut alkavaa hyönteisbisnestä sosiaalisen median kautta. Toisaalta olen jo pitkään halunnut vähentää lihansyöntiäni, ensiksi terveydellisistä syistä, viime aikoina enemmän ja enemmän luonnonsuojelullisista motiiveista. Haluaisin olla edelläkävijä, hyvän esimerkin näyttäjä. Silti ostin tänään omatunto kolkuttaen kaupasta saksalaista makkaraa, enkä ihan täysin vielä usko voivani turvata proteiininsaantiani ilman lihaa. FODMAP-vatsalleni ei sovi pavuista kuin kidney-pavut, linssit eivät ollenkaan. Syön silti niitä silloin tällöin ravintoloissa hyvin kypsennettyinä. Nyhtökaurat ja härkikset saavat jo ajatuksena karvani nousemaan pystyyn, sillä tehdasprossessointi yhdistettynä suureen papuproteiinipitoisuuteen korreloi suoraan tiedossa olevan vessassa juoksemiseni määrän kanssa. Siispä... miksi ei hyönteisiä?

Sekasyöjästä hyönteissyöjäksi?

Sekoittelen keittiösomistettani epäluuloisena, tutkin siinä lepäileviä erikokoisia espoolaissirkkojen ruumiita ja tsemppaan itseäni: ”Jos mä pystyn hyvällä ruokahalulla syömään tapettua nisäkästä niin kyllä mun on pystyttävä syömään sirkkaakin...” Säikyn ja inhoan eläviä ötököitä niin paljon, että joudun muistuttelemaan itseäni siitä, että nämä ovat kuolleita. Tiedän ruokani kasvaneen espoolaisessa kontissa ja sirkkojen kokeneen hyvin lempeän kuoleman: ne on pakastettu niin, että ne ensin ovat vaipuneet horrokseen. Mietin, kuinka kauan purkissa säilytetyt sirkat pysyvät syömäkelpoisena, onko hasselpähkinärouhe jo äitelöitynyttä (parasta ennen -päiväähän purkeissa ei ole), ja kestääkö sisuskaluni, joita olen jo ärsyttänyt juomalla kahvia aamulla tyhjään vatsaan. En ole äyriäisallergikko, joita purkin sinetissä varoitellaan, mutta tiedän, ettei vatsani tykkää liiallisista määristä esimerkiksi katkarapuja. Mutta selitykset sikseen! Olen jo päättänyt hypätä, joten nyt mennään!

Rikon sinetin, jossa sanotaan, että niin saa tehdä vasta kun sirkat on hyväksytty elintarvikkeeksi. Olen siis lainsuojaton, jee. Eikä kukaan ole antamassa tarvittaessa ensiapua, en ole edes maininnut kuin yhdelle ystävälleni aikeistani. Sekoitan joukkoon hunajan ja kookosöljyn, ja laitan granolan uuniin. Uunista alkaa leijua herkullisen makea tuoksu. Muistan vinkin lisätä hieman suolaa, joten teen sen sekoittaessani granolaa välillä. Alun kammotus alkaa olla tiessään.

Kuva: Ronja-Ilona Junkkari

Kuva: Saara-Marian granolasta, Saara-Maria Kauppi

Suomalaistietämystä Norjaan

Hyönteisiä syödään suurimmassa osassa maailmaa. Arvioiden mukaan jo yli kaksi miljardia ihmistä käyttää hyönteisiä pääasiallisena proteiinin lähteenään. Suuri osa ulkomailla syötävistä hyönteisistä kerätään lukemani mukaan suoraan luonnosta, mikä on työlästä, eli kaikki hyönteisiä myyvät yritykset ovat kysyttyjä. Suomessa hyönteisiä tuotetaan jo muutamassa paikassa ja mahdollisesti ensi vuonna hyönteisruoka voisi saapua kauppoihin, kun EU:n uuselintarvikeasetus astuu voimaan vuoden alusta. Nyt hyönteisten markkinointi ja myynti elintarvikkeina on Euroopan unionin alueella pääosin kielletty. Uusi asetus tekee myynnistä sallittua mutta luvanvaraista.

Saara-Maria Kauppi on nainen Sirkkapurkkien ja tulevaisuuden hyönteispatukoiden muotoilun takana. Hän tutki pro gradussaan Aalto-yliopistolle 2016 sitä, kannattaako tulevaisuudessa hyönteistuotteita markkinoidessa näyttää kuvaa hyönteisestä. Päästäkseen paremmin sisälle aiheeseen Saara-maria muutti seitsemäksi kuukaudeksi Seinäjoelle porukkaan, jossa kasvatettiin itse sirkkoja. "Se oli hauskaa, sai kunnon sukelluksen aiheeseen! Päivisin tein gradua ja iltaisin puhuttiin hyönteisistä. Koko elämä pyöri hyönteisten ympärillä", Saara-Maria nauraa.

Kuva: Maisa Mutanen

Suomessa kasvatetaan jo hyönteisiä ruoaksi

 

"Finsect-yrityksen johdolla innostettiin maatiloja aloittamaan sirkkojen kasvatusta, koska niillä on jo valmiiksi paljon tilaa ja tilat on helppo valjastaa sirkkojen kasvatuskäyttöön. Tällä hetkellä yksi maatila kasvattaa sirkkoja ja toinen on jo aloittamassa toimintaansa. Seinäjoella oli tuolloin varsinainen hyönteisbuumi: AMK järjesti jopa tuotteistamisen kurssin muotoilun ja liiketalouden oppilailleen, jossa opiskelijat ideoivat uusia hyönteisiin liittyviä muotoiluratkaisuja", Saara-Maria jatkaa. 

Kuva: Maisa Mutanen

Saara-Maria antoi toimeksiannon Lahden muotoiluinstituutin opiskelijoille tehdä hyönteisproteiinipakkausten prototyyppejä, joita hän myöhemmin testasi kuluttajilla. Saara-Maria kertoo, että suosituimmissa pakkauksissa oli viittauksia jo olemassa oleviin makuihin, eikä niissä ollut kuvia hyönteisistä. Iso merkitys oli värillä: naisia kiinnosti – yllätys, yllätys – vaaleanpunainen, ja miehiä musta. Realistinen hyönteisen kuva häiritsi vastaajia enemmän kuin abstrakti hyönteinen. Kyselyn tulokset osoittivat, että naiset reagoivat herkemmin hyönteisen kuvaan kuin miehet.

Huhtikuussa 2017 Saara-Maria on menossa jatkamaan hyönteisten ja muotoilun tutkimista väitöskirjan parissa kolmeksi vuodeksi Norjaan, NTNU-yliopistoon Trondheimiin. Tutkimus liittyy Entowaste-tutkimushankkeeseen, jonka kohde tarkentuu myöhemmin. Läksiäisensä Saara-Maria vietti hyönteisnaamiaisteemalla, tottakai! Tarjoiluna oli valkosipuliöljyssä paistettuja sirkkoja chilin ja persiljan kera. Eräs juhlavieras, joka ei ole vuosiin syönyt lihaa, kertoo, että oli kyllä pieni kynnys maistaa hyönteisiä. Muutaman rohkaisevan jälkeen hän kuitenkin uskalsi, ja ne maistuivat hänen mukaansa ihan sipseille.

Kuva: Ronja-Ilona Junkkari

Ei hullumpi maku

Mutta palataanpa takaisin tamperelaiseen kotikeittiöön... Granolan tuoksu on levinnyt vanhan talon rappuun ja olen päättänyt syödä yhden annoksen alkupalaksi, pääruoaksi sitten jotain perinteistä. Harmituksekseni huomaan unohtaneeni ostaa jugurttia, johon sirkat olisi ollut helpoo piilottaa. Siispä on tyydyttävä riisi-kookosmaitoon, jota kaadan lautaselle reilun lorauksen ruskeaksi paahtuneen sirkkagranolani päälle. Mietin, miksi hyönteisten syöminen on piirtynyt mieleeni niin vastenmieliseksi, että vieläkin epäröin, onko minua kenties joskus pienenä pakotettu syömään jotain vastaavaa? Muisti ei anna osviittaa, se kertoo vain, kuinka veljeni kanssa joskus etelänmatkalla saimme vanhemmiltani kolikon jokaisesta kotilosta jonka sisällön söimme. Matoja kammoan enemmän kuin muita hyönteisiä, en tiedä olisiko minusta maistelemaan jauhomatoja. Mikä tahansa jauhettu saattaisi tosin solahtaa smoothien sekaan helpostikin.

Kuva: Vain vähän kärähtänyt Granola. Ronja-Ilona Junkkari

Upotan lusikkani ”ruokaan” ja pidätän hengitystäni. Enpäs pidätäkään, tämähän maistuu ihan hyvälle! Koitan silti olla katsomatta kovin tarkasti mitä syön, saati miettimästä ruoan ulkomuotoa suussani. (Eli hetken teen juuri niin, uhhh.) Rouskuttaessani granolaani keskityn makuun: Se on toffeinen ja maistuu hieman popcornille. Vanha uunini saattoi paahtaa liian kuumana, sillä ruoka on hieman liian käristynyttä. Makeutusta voisi tavallaan olla lisää, toisaalta kaipaan jo suolaisempaa suuhunpantavaa. Huomaan ottaneeni liian suuren annoksen alkupalatarkoitukseen. Sirkat ovat yllättävän täyttäviä. En silti voisi väittää elämystäni vastenmieliseksi. Minua ei edo eikä okseta. Vatsani on vaiti. Syön lautasen kiltisti tyhjäksi. Hampaisiin jää aineksia, jauhautuneita sirkan jalkoja... mutta minulla on voittajaolo! Voitin ennakkoluuloni, ehkä minusta voisi sittenkin tulla melkein-kasvissyöjä ja hyönteistensyöjä! Noh, kyllä se vaatii vielä aika monta uutta kokeilua ja vielä vakuuttavampia tuotteita... Mutta lupaan, ettei tämä kokeilu jää viimeiseksi!

P.s. Voisikohan turkiskuoriaisiakin syödä - kostoksi siitä, että ovat tuhonneet muutamia omistamiani vaatekappaleita...?