MINÄ NÄEN! (eli tuntojani ensimmäiset viisi päivää laserleikkauksesta)

Yksi pitkäaikaisista unelmistani on nyt toteutunut: Minulle tehtiin kuun vaihteessa laserleikkaus molempiin silmiin ja pääsin eroon paksuista silmälaseista, joita olin kantanut mukanani 6-7-vuotiaasta asti. Nykyiset lasini olivat teholtaan noin -7 ja niissä hajataittoa oli kuulemma ylikorjattu, ei siis ihme, etten oikein pitänyt niistä. Tuntui mahtavalta antaa nuo viimeisetkin kakkulat opiskelijoiden hyväntekeväisyyskeräykseen.

Kirjoitan nyt kokemuksestani hyvin yksityiskohtaisesti, koska itsekin leikkausta harkitessani etsin ja luin mieluiten yksityiskohtaisia tekstejä aiheesta. Toivottavasti asiavirheitä ei olisi lipsahtanut mukaan, mutta jos huomaat sellaisen niin otathan yhteyttä! Aloitin kirjoittamaan tätä toisen toipumispäivän iltana, jolloin kuivumisoireet olivat vihdoinkin rauhoittuneet molemmissa silmissä.

Sinulle, joka et jaksa lukea koko tekstiä, kirjoitin listan siitä, mitä olen oppinut pääpiirteissään:

1. Kaikki ei ole sitä miltä markkinavoimat haluavat sen näyttävän, ja mitä hoitohenkilökunta uskaltaa kertoa. (Eli SMILE EI luultavasti ole se paras menetelmä).

2. Silmien laserleikkaus ei ollut mikään miellyttävä kokemus, mutta ei toki mitään verrattuna synnytykseen, tms. Lasersäteen toiminta ei sattunut lainkaan, toisessa silmässä ei mikään muukaan.

3. Silti olen todella tyytyväinen lopputulokseen ja siihen, että tein leikkauksen. Minulla kesti kaksi vuorokautta toipua työkykyiseksi.

4. Kannattaa miettiä leikkausajankohta ja menetelmä huolella.

5. Esitutkimuksessa tai hoitoarviossa, ainakaan Silmäasemalla, ei saa kattavasti tietoa, jollei ole kirjotettua listaa mukana tai osaa kysyä oikeita kysymyksiä.

6. Silmäaseman puhelinasiakaspalvelusta saa eri tietoa kuin Silmäsairaalasta.



(Tekstin lopussa myös lista sinulle, joka pohdit laserleikkausta omiin silmiisi.)

FEMTOLASIK vs. SMILE

Aloin herätellä henkiin toiveitani leikkauksesta ja ottaa selvää eri menetelmistä viime vuoden puolella. Taittovirheeni oli pysynyt jo vuosia samana, olin käyttänyt tasan -6,5 piilareita molempiin silmiin niin kauan kuin muistin. Olin melko vakuuttunut, että haluaisin teettää silmilleni uusimman markkinoilla olevan tekniikan mukaisen SMILE-leikkauksen. Silti jokin siinä ja kirurgin hieman yliolkaisessa suhtautumisessa siihen herätti epäluuloa, vaikka hän sanoikin sen soveltuvan aivan hyvin silmilleni.

Valitsin kirurgini Anssi Poussun Tampereen Silmäasemalla pelkästään sen perusteella, millainen olo minulle hänen kohtaamisestaan tuli. Olin käynyt ilmaisessa hoitoarviossa pari vuotta aiemmin samassa paikassa erään todella epämiellyttävän ja stressaantuneen oloisen kokeneen mieslääkärin hoteilla ja Anssi oli täysin toista maata. Kun optikkotuttavani kollegoineen kuuli, kenelle olen menossa, he totesivat, että olen hyvissä käsissä ja että Anssilla on vankka kokemus laseroinneista.

Onneksi kohtalo puuttui peliin, enkä saanut tehtyä leikkausta ennen kuin sain tarpeeksi totuudenmukaista tietoa eri menetelmistä. Mitä enemmän ihmisten kokemuksista luin, sitä huonommalta SMILE:n onnistumistodennäköisyys näytti. Ihmiset toipuivat leikkauksesta hitaasti: suurella osalla oli mennyt vähintään viikko ennenkuin he näkivät kunnolla, toisilla kuukausi tai jopa vuosi!

Sekä oma että monien muiden kokemus on, ettei maksullisessakaan esitutkimuksessa ollut mahdollisuutta keskustella kaikista leikkaukseen liittyvistä asioista ja leikkaustapa oli jäänyt arvelluttamaan. Lääkäri ei osannut suositella jompaakumpaa tapaa toista parempana juuri minulle. Koska asiakas ei saa tarpeeksi tietoa kirurgilta esitutkimuksessa, hän joutuu kahlaamaan netin keskustelupalstoja, joista saattaa saada vääristyneen kuvan leikkauksista.

Juttelin useaan otteeseen myös Silmäaseman puhelinasiakaspalvelun kanssa. Keskitetyn neuvonnan henkilökunnan tiedot ja neuvot olivat hyvin sekalaisia, enkä ihmettelisi yhtään vaikka hekin istuisivat vastailemassa kysymyksiin Fuengirolassa, kuten Trafin ja monien kännykkäoperaattorien asiakaspalvelu. He esimerkiksi käskivät paikalle puolta tuntia ennen, kun Tampereen Silmäsairaalalla ei kannata olla yhtään varattua aikaa aikaisemmin.

Suunniteltuna leikkauspäivänä köröttelin junalla Tampereelle ja pettymys oli suuri, kun en päässytkään leikkauspöydälle. Olin onnistunut varaamaan vahingossa ajan vain pelkkään esitutkimukseen, suurelta osin Silmäaseman keskitetyn asiakaspalvelun ja nettisivujen puutteellisen informoinnin vuoksi (minulle myönnettiin oikeus hakea korvauksia tästä koituneista kuluista). Asiaa selvitellessäni laitoin samalla pitkän listan kysymyksiä Silmäasemalle. Kirurgini soittikin minulle pian ja vastasi asiallisesti kysymyksiini.

Puhelinkeskustelussa kirurgini kanssa sain varmuuden, että en missään nimessä halua teettää silmilleni SMILE:a, vaan FEMTOLASIK:in. (PRK:ta ei minun vahvuuksilleni edes tehtäisi). Minussa herätti luottamusta se, että hän lopulta rehellisesti sanoi "mielipiteensä" ts. löi faktoja tiskiin, ja toisaalta se, että hänelle itselleen ja lähisukulaisilleen on tehty FEMTOLASIK noin -8 silmiin onnistuneesti. Jos olisin serkkunsa, hän kuulemma suosittelisi minulle ehdottomasti FEMTOLASIK:ia!

Näköni oli siis -7 luokkaa, aavistus piilokarsastusta ja hajataittoa, esitutkimuksessa ei tullut esiin mitään erityistä, lähisuvussa on silmänpainetautia (ja ehkä rappeumaa), itsellä on ollut viime vuosina kuivasilmäisyyttä piilareiden käytön vuoksi, joita olen käyttänyt nuoresta asti. En tupakoi, mutta olen pilannut terveyttäni sillä yli 10 vuoden ajan elämästäni. Ihoni on pintakuiva, mutta ei atooppinen. Olen hilkun vajaat 35 vuotta, yksi raskaus on takana, eikä seuraavaa vielä suunnitteilla. Silmäni ovat kuulemma aivan sopivat leikattaviksi, niistä tehtyjen karttojen perusteella onnistumiselle oli "ihan hyvät lähtökohdat".

Optimaalisin aika leikkaukselle luulen olleen minun kohdallani alle kolmikymppisenä, kun näkö oli tasaantunut ja lapsia ei vielä ollut tiedossa (lähinnä siksi, että olisin ehtinyt nauttia hyvästä näöstä pidempään enkä olisi pilannut silmiäni piilareilla niin kauaa). Ennen leikkausta ei saanut käyttää piilareita viikkoon ja leikkauksen jälkeen on järkevää välttää raskaaksi tulemista puolen vuoden ajan, koska hormonit vaikuttavat näköön. (Liittynee leikkaavan sairaalan korjausleikkausvastuuseen...)

Valmistautuminen ja virallista asiaa toipumisesta

Noin viikkoa ennen leikkausta aloin syödä tyrnikapseleita, sillä luin niiden olevan harvoja tuotteita, joita jopa täällä takapajulassa suositellaan silmien kuivuuteen ja silmäsairauksiin. (Tutkimukset osoittavat niiden todella auttavan niihin.) Ja enkös löytänyt Saiturin pörssin alelaarista niitä kaksi pakettia lisää hintaan 3,99 /kpl... Lisäksi varauduin homeopattisin valmistein. Leikkauksen jälkeen söin pari päivää Arnicaa ja suunnittelin ostavani vielä Euphrasiaa, jos eivät kuivuusoireet muuten helpottaisi. Hoitohenkilökunnalta kyselin useaan otteeseen, voinko jotenkin valmistautua leikkaukseen, mutta heidän mukaansa en voinut.

Luin nettiä ahkerasti etenkin sen jälkeen kun ensimmäinen leikkausaika peruuntui. Olin hyvin huolissani siitä, milloin olisin (kirjoitus)työkykyinen SMILE-leikkauksen jälkeen. Seuraavat lainaukset, kuten kaikki muutkin edempänä, ovat oululaisen yksityisen Laser-Porus silmäsairaalan sivuilta ja koskevat FEMTOLASIKIA (Smilesta ei edelleenkään löydy luotettavaa tietoa vaan pelkkiä korulauseita ja kokemuksia hyvin laidasta laitaan):

Laserleikkauksen toipumisaika on yleensä muutamista tunneista muutamiin päiviin. Sairauslomaa tarvitaan yleensä vain leikkauspäivä ja seuraava päivä. Työn luonteesta riippuen sairausloman tarve voi olla pidempikin.

-> Minulla meni työkykyiseksi toipumisessa reilut kaksi vuorokautta, mutta tämä on yksilöllistä.

Silmät täytyy suojata vedeltä ja lialta viikon ajan. Silmiin ei saa myöskään koskea ensimmäiseen viikkoon. Ensimmäisen viikon ajan silmiin käytetään kortisoni- ja antibioottitippoja.
Kokonaistoipumisaika laserleikkauksesta on n. 1 kk.

-> Silmiin koskemisen välttäminen on aika vaikeaa, etenkin minulla vasemman silmän kyynelkanavat kutisivat. Kortisoni-antibiootti tipat kuivattavat silmiä.

Ensimmäisen viikon aikana on vältettävä saunomista, uimista, silmämeikkiä sekä raskasta fyysistä rasitusta. Ensimmäisen kuukauden aikana tulisi välttää kontaktiurheilulajeja (judo, paini yms.) Silmää ei saa hieroa kuukauden ajan toimenpiteestä.

Silmien pinta on hieman normaalia kuivempi ensimmäisen puolen vuoden ajan toimenpiteen jälkeen, jolloin on järkevää käytellä kostutustippoja muutaman kerran päivässä. Tämän jälkeen kostutustippojen säännöllisen käytön voi lopettaa. Meidän kaikkien silmät ovat kuitenkin yksilöllisiä. Toinen ei tarvitse kostutusta edes toimenpiteen jälkeen, kun taas toinen joutuu tiputtamaan kostutustippoja säännöllisesti, vaikka silmiä ei olisi koskaan leikattukaan.

Kysymyksiä: 

 

Keräsin nettikeskustelujen perusteella mieltäni häiritsemään jääneitä kysymyksiä kirurgille vastattavaksi (- olisin varmaan saanut vastaukset kaikkiin allaoleviin kysymyksiin, jos minulla olisi ollut lista edessäni puhelun aikana.)

1. Kuinka suuri osa ihmisistä "hylätään" esitutkimuksessa (eli ei suositella leikkausta)?

- En saanut vastausta

2. Kuinka moni joudutaan korjausleikkaamaan? Kuinka monta prosenttia smile-leikatuista? Kummassa leikkauksessa on suuremmat riskit joutua korjaukseen, smilessä vai femtolasikissa?

- Kirurgi: "Silmien laserleikkaus on kaikista kirurgisista toimenpiteistä vähäriskisin. Siinä on hampaiden paikkausta vastaavat tai jopa pienemmät riskit. 2-3% joudutaan korjausleikkaimaan, menetelmän kannalta ei ole suuria eroja." (Huom: Minusta vaikuttaisi siltä, että smileja joudutaan korjausleikkaamaan enemmän, mutta kirurgi ei selvästikään halunnut vastata tarkemmin.)

3. Millä menetelmällä korjausleikkaus smileen tehdään? Kummat korjausleikkaukset onnistuu varmemmin -smilen jälkeiset vai femtolasikin?

- Ilmeisesti PRK:lla tai FEMTOLASIK:lla. (En muista, mitä kirurgi vastasi). Toiseen kysymykseen en saanut vastausta.

5. Missä ajantasaista seurantatietoa SMILE-leikkauksista? Onko sitä? Milloin on tulossa? ONKO SMILE TODELLA PAREMPI MENETELMÄ, JOLLAISENA SITÄ MARKKINOIDAAN?

- Kirurgi: "Pitkän ajan tutkimustietoa ei ole, eikä todisteita väitteille, että se pitäisi paremmin kutinsa, mutta sen, mitä olen itse tutkimuksia lueskellut, SMILE:n mainostetut hyödyt femtolasikiin verrattuna ovat aivan olemattomat. Näkemisen laatu ja toipuminen on hitaampaa, eikä se ole riskittömämpi menetelmä kuin Femtolasik. Esimerkiksi Jenkeissä SMILE on hyväksytty vasta viime kesänä. Laitevalmistajat vain haluavat, että sitä markkinoidaan parempana.

6. Onko yleistä että näön sumentumisia on SMILE-leikatuilla aamuisin vielä vuodenkin päästä? Monet raportoineet netissä myös haamukuvista, mihin ne liittyvät?

- En saanut vastausta. Luin kuitenkin FEMTOLASIK:ista ja hämäränäöstä toisen toimijan sivuilta:
Ensimmäisen puolen vuoden aikana voi osalla esiintyä lievää hämäränäön heikkenemistä, joka kuitenkin yleensä korjaantuu. Hämäränäön käyttäytymistä on hyvin vaikea ennustaa millään mittauksella ennen leikkausta. Useimmiten se ei muutu lainkaan, mutta toisilla huononee, toisilla voi jopa parantua. Jonkinlaiseen hämäränäön muutokseen on kuitenkin parasta varautua. Hämäränäön ongelmat olivat yleisempiä aiemmin, jolloin laseroitava alue sarveiskalvon pinnassa oli pienempi. Meidän uusi WaveLight EX500 -laser tekee korjauksen mahdollisimman laajalle alueelle, jotta hämäränäköongelmilta vältyttäisiin.

7. Miten pupillien laajeneminen hämärässä isommaksi kuin leikattu alue estetään? Onko hämäränäköongelmia enemmän smileilla?

- En saanut vastausta. Luin kuitenkin toisen toimijan sivuilta seuraavaa, johon luulen edellisten ongelmien liittyneen: Teoriassa toimenpiteen voi tehdä samana päivänä esitutkimuksen kanssa, mutta se ei ole järkevää. Jotta saamme määritettyä taittovirheen eli korjattavan määrän mahdollisimman tarkasti, käytämme mustuaista laajentavia tippoja. Laajennustippojen vaikutuksen pitää olla hävinnyt ennen kuin laserointi voidaan suorittaa.

8. Miten leikkauksessa varmistetaan että asiakas pysyy liikkumatta? Auttaako vai häiritseekö rauhoittava lääkitys sitä?

- "Rauhoittavista ei ole mitään erityistä hyötyä, jos ei ole todella jännittynyt." Itse en ottanut lääkitystä, koska halusin olla skarppina kokoajan, myös loppuillan. Liikkumisasiaan lääkäri ei vastannut, mutta nyt tiedän kokemuksesta, että kone laitetaan niin kiinni silmään, että liikkuminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Laser sallii ja pystyy seuraamaan 1,5 mm matkan liikettä ja sen yli mentäessä turvalaite katkaisee lasersäteen. Toisen toimijan sivuilta luin vielä seuraavaa: WaveLight EX500 -laserissa on markkinoiden tarkin eye tracker -järjestelmä, joka seuraa silmää yli tuhat kertaa sekunnissa eikä laseroi väärään kohtaan, vaikka silmä liikkuisikin.

9. Kuinka suuri riski SMILE-leikkauksessa on että lentikkelistä murenee/jää osia silmään? Seuraukset? 

- "Välillä niitä lentikkelin paloja joudutaan kaivelemaan silmistä."

10. Onko mahdollista että vanhanaikaisten piilareiden käytöstä johtuvista "yli"kasvaneista verisuonista olisi jotain haittaa?

- "Sinun verisuonet eivät ole niin ylikasvaneita, että niistä olisi mitään haittaa".

11. Onko kesällä suurempi riski saada tulehdus kuin talvella?

- "Ei sillä ole suurta eroa." Huom: Itse huomasin, että minulle kesä on hyvä aika tehdä leikkaus, koska en kärsi siitepölyallergiasta, sen sijaan kuivasta talvi-ilmasta ja kylmästä kärsin suuresti, kuten silmänikin.

12. Kuinka monelle smilepotilaalle tulee tulehdus silmiin? Onko yleisempää kuin femtolasikissa?

- Ei vastausta, tai ei tiennyt, että olisi eroa.

Leikkauspäivä 

 

Hetki ennen leikkausta

 

En ottanut rauhottavia, ja olen tyytyväinen päätökseeni, vaikka jouduinkin sitten rauhoittelemaan itseäni monin tavoin. (Mielikuvissa menin makoilemaan meren rantaan ennen leikkausta, hoin itselleni että kaikki menee hyvin jne.) Makasin viltin alla ja odottelin lääkäriä aika kauan. Laitteiden kohina oli pelottavaa ja huoneessa oli kylmä (mikä on laitteiden kannalta hyvä asia).

Ensin ripset teipattiin ja luomenlevittimet laitettiin silmiin. Ne eivät tuntuneet pahalta, mutta laserkoneen painontunne silmässä aika jännittävältä. Oikean silmän operointi eteni sujuvasti, vaikka tuntui että vihreä valo, jota piti tuijottaa, sumeni näkymättömiin ja karkasi kokoajan enemmän ja enemmän oikealle ja silmäni siis perässä, mutta se ei vaikuttanut leikkaukseen ja saattoi varmaan olla jokin optinen harha... Teknikko oli kokoajan hiljaa, hän kuulemma "kerran viidessä vuodessa älähtää ja silloin on asiat huonosti", kertoili kirurgi. Oikeastaan em. tieto kesken operaation ei mitenkään rauhoittanut minua. Joku täti piti kättä käsivarrellani, se helpotti vähän, mutta hän olisi ehkä voinut olla muutenkin enemmän tukena.

Unohdin että silmän "iho" haisee palaneena samalta kuin muukin iho. Muutoin täysin neutraalilta tuntunut läpän teko aiheutti siksi yllättäen aika ahdistavan olon, joka vaikutti hengitykseeni, joten rauhoittelin itseäni keskittymällä syvään hengitykseen. Kirurgi laski välillä sekunteja. Kaikki oli nopeasti ohi.

Seuraavaksi siirryttiin vasempaan silmään: Laite ei saanut jotenkin otetta kapean silmäkuopan ympäriltä (vaikka toisella silmällä ei siinä ollut mitään ongelmaa) vaan alkoi runnoa itseään siihen väkisin ja tuntui kuin olisin aivan mustelmilla silmän alla olevan (poski?)luun kohdalta. Pelkäsin laitteen murskaavan sen. Huusin hieman kivusta ja kirurgi kysyi että kestänkö ja yritin sanoa en, mutta tajusin että laite vaan jatkaa seuraavaan vaiheeseen ja runnoo itsensä kiinni silmään (mikä ei siis tuntunut kipuna itse silmään ollenkaan, mutta se painontunne tuntui kuitenkin nyt enemmän kuin oikeassa. En sanonut enää mitään, mutta silmään lisättiin puudutustippoja). Sain pidettyä vasemman silmän mielestäni hyvin paikallaan kohti vihreää valoa ja itse laserointi tuntui sujuvan hyvin, mutta ehkä himpun kauemmin kuin oikean.

Luulen että silmän epiteeli ja jotkut hermot vaurioituivat vasemmassa silmässä enemmän, tai sitten pinta oli jo valmiiksi hieman huono tai kuiva, sillä muistan joskus piilareita pois ottaessani sen jääneen ikään kuin "ryppyyn", jota lääkäri ei muistaakseni kyllä nähnyt edes mahdollisena.
Kirurgi ei jälkikäteenkään maininnut että leikkauksessa olisi mikään mennyt pieleen, sanoi vaan että "älä mieti liikaa sitä kipua, joskus vaan käy niin että silmän luut on niin kapealla ettei kone heti saa kunnolla otetta". Hän kuulemma joutui laittamaan sen jotenkin eri suunnasta vasempaan silmään. Hänen mukaansa molempien silmien laserointi onnistui yhtä hyvin.

Lepohuoneeseen ja kotiin

Pimeässä huoneessa ensin oikea silmä tuntui todella kuivalta. Sitten se rauhoittui ja tunne siirtyi vasempaan. Se ei kuitenkaan rauhoittunut. Oli kova tarve räpytellä ja sitten aloin miettiä, että räpyttelenkö liian voimakkaasti (voimakkaita silmän puristusliikkeitä on vältettävä). Ei ollut mikään voittajaolo, pelotti että meniköhän kaikki sittenkään ok... Räpyttely oli kuulemma hyväksi, vaikka suosituksissa olikin pitää silmiä kiinni toipumispäivänä.

On suoraan sanottava, että leikkaus oli tuon runnomisen vuoksi ja pelkojen kohtaamismielessä aika karsea kokemus ja todella toivon että en joudu uusintaleikkaukseen. Toisaalta saattaisin silti mennä siihen, koska on niin MAHTAVAA NÄHDÄ MAAILMA KIRKKAANA! Olen siis ikionnellinen, että sain mahdollisuuden mennä, ja että todella tein sen, ja nimenomaan FEMTOLASIK:in... Eräs tuttuni on nyt SMILE:n jälkeen käynyt jo kahdessa korjausleikkauksessa! Puheet smilen paremmuudesta ovat siis pelkkää harhaanjohtavaa markkinointia! Ymmärrän silti, että hänkin on tyytyväinen. On se vaan niin hienoa, kun saa näkökykynsä takaisin sen jälkeen kun on suurimman osan elämästään nähnyt suunnilleen viiden sentin päähän nenästään (tai vielä vähemmän).

Oleiltuani tunnin verran pimeässä huoneessa kirurgi katsoi että kaikki on kunnossa.
Selitti vielä että silmien voinnissa ja näön tarkkuudessa voi olla alussa päivittäisiä vaihteluita, kuivuutta, ärsytysoireita yms ja se on ihan normaalia. Mutta että seuraavana päivänä varmasti jo näen hyvin. Kertoi vielä vakavien oireiden piirteet (voimakas punoitus ja sietämätön kipu) ja että silloin pitää heti ottaa yhteyttä. Taputti olalle ja sanoi että "ihan hyvä tästä tulee"!

Leikkauksen jälkeen kaikki oli aluksi sumeaa ja valonarkaa, vaikka samalla huomasin erottavani vaikeuksitta tekstejä joita ennen en olisi mitenkään voinut nähdä. Joka paikka oli kuin discosavun peitossa. Jos olisin ottanut rauhottavia, olisinko jaksanut räpytellä silmiä tarpeeksi?

Matkalla kotiin. Lähisukulaiseni väitti, ettei huomaisi mitään eroa, jos ei tietäisi.

Illalla koin pistävän vihlaisun vasemmassa kyynelkanavassa, ikään kun se olisi tukossa tai rutikuiva. Sama toistui seuraavana päivänä. Se oli ilmeisesti vain tippojen aiheuttamaa ärsytystä. Silmäni olivat koko illan ja ensimmäisen yön todella karheat. Illalla näin jo tarkasti noin 10 metrin päähän. Pelkäsin kuitenkin, että näköni jää huonoksi ja että läppä ei olisi kunnolla kiinni ja että karheus johtuisi läpän reunojen irtoamisesta. Olisi ollut hyvä voida puhua jollekin lääkärille eikä vain panikoida turhanpäiväisiä... Tarkkailin kokoajan näenkö läpän reunat silmissäni. En tietenkään nähnyt. Illalla jouduin siirtelemään tavaraa pölyisissä oloissa, sen olisi voinut fiksumpana delegoida eteenpäin...

Nukuin kaksi ensimmäistä yötä todella huonosti, koska pelkäsin hierovani silmiäni. Pyysin silmäsairaalasta mukaani suojalasit, mutta leikkaussalissa ollut nainen sanoi, että he ohjeistavat aina ihmisiä nukkumaan aurinkolasit päässä. Vastustelin, joten hän pakkasi mukaani kaksi rei-itettyä silmänsuojakuppia ja ihoteippiä. Käytin niitä 1,5 yötä ja sitten käytin parina yönä pelkkää kankaista suojaa (sellaista, jota voi käyttää esim. lennoilla).

1. päivä leikkauksen jälkeen

 

Nukuin huonosti, heräilin monia kertoja ja jouduin laittamaan tippoja pari-kolme kertaa, vaikka lääkäri ei uskonut, että se olisi tarpeen. Päivällä tiputtelu jatkui 15 minuutin välein. Onneksi sain olla kotona!

Aamulla oli ihanaa, kun huomasin NÄKEVÄNI KAIKEN. Näin rakkaan lapseni herätessäni, katsoin ikkunasta ja näin puiden latvat. Ulkoillessa näin lukea liikennemerkit. Wau! Olo oli kuitenkin vielä sellainen, kuin vasempaan silmään olisi jäänyt kertakäyttöpiilari viikoksi festareiden jälkeen, ja se pitäisi saada pois äkkiä. Harmitti, kun en ollut tajunnut kostuttaa sitä alussa useammin. Olin leikkauksen jälkeen tahallani kostuttanut vain puolen tunnin välein, koska tipat ärsyttivät silmää ja hetkellisesti vain lisäsivät kuivuuden tunnetta, vaikka kokeilin ainoastaan muutamia eri säilöntäaineettomia tippoja.

Lopulta tajusin siirtyä käyttämään parhaalta tuntunutta geelitippaa (oftagel) yötä päivää. Tavallinen päiväkostutustippa (Cationorm) alkoi tuntua ookoolta vasta toisena päivänä leikkauksen jälkeen silloin tällöin.

Vasemman silmän tunto ei ehkä ollut 100% tallella. Silmänympärys oli arempi, runnotun tuntuinen. Oikea silmä taas tuntui täysin terveeltä. Näin molemmilla silmillä kirkkaasti kauas. Karheuden tunteeseen vaikuttaa kohdallani varmasti piilareilla pilatut silmäluomien röpölöiseksi muuttuneet sisäpinnat.

Autolla ajo olisi iltapäivällä luonnistunut aivan hyvin. Pyöräillessä iltapäivällä apteekkiin kylmä viima (ei ollut todellakaan mitkään kesäkelit) tuntui voimistuvana kipuna runnotussa silmässä jopa aurinkolasejen läpi. Samalla kuitenkin tuntui, että tuntoaisti ja jopa hajuaisti parantuivat iltaa kohden. Karheus alkoi muuttua lieväksi allergiatunteeksi ja kyynelkanavat tuntuivat elpyvän. Luin Turun silmälaserin sivuilta, että silmiä saisi kevyesti sivellä ylhäältä alas, vaikkei saakaan hieroa. Ylhäältähän läppä on kiinni kunnolla. Sivelin välillä vasenta silmää. Ei se ainakaan pahentanut oloa vaan tuntui hyvältä. (Silmäaseman ohjeissa kielletään koskemasta silmään.)

2. päivä leikkauksen jälkeen:

 

Nukuin taas huonosti, koska pelkäsin hierovani silmiäni. Heräsin aamuyöstä laittamaan tipat enkä saanut tuntikausiin unta, mutta aamulla silmät ei huutaneet samalla lailla kuin edellisaamuna - ehkä nettisurffailu hämärässä silmää räpytellen oli kuitenkin pitänyt silmän paremmin kosteana kuin silmät kiinni olo?

Roskantunne jatkui, vaikka oli välillä hetkittäin poissa. Iltaa kohden helpotti ja iltapäivästä saatoin jo työskennellä pidempiä aikoja koneella ilman, että silmät huutaisivat kuivuuttaan. Välillä jopa unohdin koko silmät! Kerran etsin sekunnin ajan silmälasejani sängystä. Pala kurkusta irtosi, kun tajusin, että vasen silmänikin oli parantunut lähes samanlaiseksi kuin oikea! Mikään ei mennytkään vikaan! Aamulla tajusin, etten ollut laittanut jääkaappisäilytettäviä antibioottitippoja kylmään, koska en muista kenenkään sanoneen minulle sitä...

Olen ikionnellinen, ettei mun tarvitse enää työntää silmiini päivittäin tai viikottain muovisia vierasesineitä, kuivattaa niitä entisestään piilareilla ja saada pöpöjä.

Olen ikionnellinen, etten mennyt SMILE:en ja pilannut näköäni viikoksi, kuukaudeksi tai jopa vuodeksi, niinkuin niin moni sen läpikäynyt. Tuskin kirjoittaisin tätä nyt, koska smilessa näkö ei palaudu heti, kuten mainoslauseissa väitetään.

3 päivää leikkauksesta (hihhih)

3. ja 4. päivä leikkauksen jälkeen

 

Silmät alkoivat tuntua aivan normaaleilta, autoilin ja kävin kaupoissa. Autoilun jälkeen ja tavarataloissa jouduin lisäämään tippojen laittamista. Onnistuin sohaisemaan vasenta silmää (juuri sitä, jota enemmän koitin varoa!) sekä kovalla paidan silityslapulla, että silmätippapullon kärjellä. Välillä unohdin koko kostutustipat, kun silmät eivät kuivaneet (tippoja on suositeltavaa käyttää tunnin välein viikon kestävän lääkekuurin ajan).

Vasemman silmän sisänurkan hierominen kostautui, sillä 4. päivän iltana silmä kutisi ja oli sisänurkasta omasta mielestäni punainen, muiden mielestä normaali. 3. päivänä vasen silmä oli yhtä terveen tai terveemmän oloinen kuin oikea, neljäntenä se palautui huonommaksi. Ostin uuden ripsiharjan, jotta sain geelitippojen jäämät irti ripsien tyvistä. Silmät väsyivät iltapäivisin ja alkuillasta teki vaan mieli pitää niitä kiinni. Öisin nukuin välillä hyvin ja välillä huonosti, mutta se ei liittynyt enää silmien varomiseen tai tippojen laittamiseen.

5. päivä leikkauksen jälkeen

 

5.päivänä näyttötyöskentelyn jälkeen

Yöllä ja aamulla vasemman silmän sisänurkkaa kutisi, joten huolestuin hieman. Aloin ottaa varmuuden vuoksi homeopaattista hepar sulfuria sekä natrum muriaticumia ja kutina ja punoitus hävisivät parissa tunnissa. Aamulla näköni oli (luultavasti kuivuuden tai geelitippojen vuoksi?) hieman sumuinen, etenkin valot (autojen, herätyskellon). Näkö kuitenkin kirkastui heti kun laitoin antibioottitipat silmiin.

5.päivänä näyttötyöskentelyn jälkeen

Silmämeikki on kiellettyä viikon ajan leikkauksesta, mutta itse varmaan välttelen sitä pidempään. Ainoa ripsiväri joka silmilleni on sopinut, on ollut Kanebo Sensai 38, mutta olen alkanut epäillä sen ympäristövaikutuksia (mikromuovi päätyy vesistöstä elimistöömme ja se epäilemättä sisältää muovia, koska siitä ei liukene mitään kyynelten tai veden mukana, vaan se lähtee irti laattoina). Viimeksi laivalta ostamani "luomu"ripsari kirvelsi silmiäni. (Otan vastaan vinkkejä!!!)

Lopuksi: Luin edellä mainitun toisen lasertoimijan sivuilta muuten myös seuraavaa: Meille kaikille tulee ns. ikänäköä noin 45 vuoden iässä. Tämä johtuu siitä, että silmän rakenteet jäykistyvät niin, että meidän on vaikea tarkentaa varsinkin lähellä oleviin kohteisiin. Tuli heti mieleen, että säännöllinen silmäjooga olisi varmasti hyvä aloittaa pian...

Tässä vielä listani vinkeistä, jos harkitset laserleikkausta:

1. Tee leikkaus silloin, kun et ole suunnittelemassa lapsentekoa ja kun näkösi on pysynyt ainakin kaksi vuotta samalla tasolla. Hintojen perässä ei kannata juosta, vaikka ne kannattaakin tarkistaa: Silmäasema on nyt toistuvasti jatkanut kuukaudella "tarjoustaan", jossa leikkauksen hinnasta otetaan 1000e pois (eli tarjous taitaa olla laskettu lähtöhintaan). Uusissa sairaaloissa on usein avajaistarjouksia. Virossa voi olla täysin samanlaatuista tai jopa laadukkaampaa palvelua kuin täällä. Esim. PRK-leikkauksen saa siellä reippaasti halvemmalla ja laivamatkat, jälkitarkastukset yms. saattavat sisältyä hintaan.

2. Ota kunnolla selvää eri menetelmien eduista ja riskeistä, etenkin, jos suunnittelet SMILE-leikkausta. Älä usko pelkästään mainoslauseita, vaikka  ne olisivatkin "virallisisilla" (mainostajan) sivuilla.

3. Varaa koko päivä aikaa, sillä sairaalassa voi mennä odotettua kauemmin, vaikka kaikki menisikin hyvin, ja tee mieluummin esitutkimus eri päivänä kuin leikkaus, niin leikkauksen onnistuminen on varmempaa. Älä tee niinkuin minä: älä aikatauluta junalla poislähtöä muutaman tunnin päähän... Tarkkaa sairaalassaoloaikaa ei osata asiakaspalvelussa selvästikään sanoa, koska sitä ei ole.

4. Älä hätiköi. Mene sellaiselle kirurgille, joka herättää hyvää mieltä ja luottamusta. Kysele häneltä vaikeita kysymyksiä. Lähetä loput kysymykset sähköpostilla.

5. Ota rauhallisesti. Jos silmät ovat leikkauksen jälkeen pari päivää kuin hiekkapaperia, et ole silti sokeutumassa. Silmäsi paranevat kyllä.

Näiden viiden päivän perusteella uskon tehneeni oikean ratkaisun ja olen ikionnellinen, etten joudu enää käyttämään silmälaseja enkä piilolinssejä, ainakaan kymmeneen vuoteen! Piilareihin tuskin kosken enää ikinä. Ei tule ikävä! :) Kaikki, jotka ovat minua silmiin katsoneet, ovat sanoneet silmieni näyttävän aivan normaaleilta, joka päivä.

Vai mitä sanot?

Ulkoilu tekee terää!

Kirjoitan seuraavan postauksen aiheesta vajaan kuukauden päästä, kun olen käynyt jälkitarkastuksessa!