 |
Talkooporukka ihmettelemässä siivottua rantaa ja taustalla ihmisiä
koettamassa onneaan, sattuisiko poliisit paikalle, jolloin uinnista
rapsahtaisi monen tuhannen euron sakot |
Viikko Suomessa
on kulunut yhdessä hujauksessa. Mutta palataan hetkeksi takaisin Espanjaan... Torstaina vietimme viimeiset talkoot ja
paikalle saapuikin monta innostunutta talkoilijaa. Kuljimme punaisen
suolajärven rantaan, luonnonsuojelualueelle, joka on kaikenmaalaisten
uimareiden suosiossa, vaikka uiminen alueen suolalaguuneissa on ollut
kiellettyä tietääkseni jo vuosia. Nyt Torreviejan kunta on alkanut
tiukentaa valvontaa ja sakotusta. Esimerkiksi koirien viemisestä rantaan
voi saada jopa 6000 euroa sakkoa.
 |
Ihmisiä kanistereineen menossa uimaan kielletyille vesille |
 |
Varo, ettei haukkusi ulkoilutus maksa sinulle tuhansia euroja. |
Torreviejakin suojelee luontoa
Suolajärven reunat ovat olleet paikoin todella roskaisia (kts. kuvakooste aiemmasta
blogikirjoituksestani
vastarannalta). Kaupunginpuoleinen rantakin on ollut pitkään
kauttaaltaan roskattu mm. isoilla vesikanistereilla, joilla uimarit
huuhtovat suolat pois ihostaan. Ranta oli kuitenkin yllättäen siivottu
jo lähiaikoina, joten hajaannuimme kolmeen eri paikkaan
nikkenakkeilemaan kahdeksi tunniksi ja hommaa kyllä riitti.
 |
Torreviejan kaupunki satsaa suolajärven alueeseen. Milloin se satsaisi myös kierrätykseen ja jätehuoltoon? |
Jotkut
jatkoivat pyörällä rantoja pitkin paikkaan, jota ovat siivonneet jo
aiemmin ohikulkiessaan, jotkut löysivät roskaisen puiston, jonka
tyhjensivät tumpeista ja muusta roskasta, ja me Leevin ja uuden
tuttavamme kanssa siirryimme suurelle Habaneraksen läheistä Burger
Kingiä ja huoltoasemaa vastapäätä olevalle läpikulkutontille, jolla
lenkkeilytetään paljon löytöeläintarhan koiria. Kerroin siitä
viime blogitekstissäni.
Tyhjällä
tontilla roskien määrä oli aivan järkyttävä, maa on täynnä rikkonaista
lasia, kaikkea mitä vain keksiä saattaa ja sadoittain
"liikenneympyrätyttöjen suojavälineitä". Siivosimme viereiseen
roskikseen monta jätesäkillistä roinaa, joista moniin teräviin
kappaleisiin olisi ollut helppo satuttaa itsensä.
 |
Jos ei käynytkään flaksi, voi vaikka pelata black jackiä. |
Rescue-koirien lentokummeiksi
Talkoista
suuntasimme Leevin kanssa kaivamaan pitkät housut esiin ja pakkaamaan
laukut. Aamuyöstä lähdimme kohti Alicanten lentoasemaa. Saimme
kuljetuksen kentälle paikalliselta "tutun tutulta" ja aluksi
jännitti tuleeko hän edes paikalle, kun kommunikointi oli ollut vähän
puutteellista. Kentällä taas jännitettiin, tuleeko kaikki
koirat ajoissa, ja moneltako, espanjalaisen aikakäsityksen tietäen...
Ensimmäisenä ehkä 10 minuuttia myöhässä aamuviidestä saapui kolme pientä
koiraa yhden saattajan kanssa ja vielä ehkä kymmenisen minuuttia myöhemmin yksi
iso, mutta suloinen ja säyseä koira. Kaikki olivat tosi kilttejä ja rauhallisia.
 |
Leevi piti huolta pienimmäisestä |
Vähän
hirvitti jo tässä vaiheessa Helsingin päädyssä koirien ulossaattaminen,
koska minulle oli sanottu, että kaikki koirat ovat pieniä. Ne eivät
mitenkään mahtuisi yksiin kärryihin ja toisen tarvitsisin omille
tavaroillemme, eikä Leevin voimilla työnnettäisi niitä... No, se olisi
sen ajan murhe. Kaikki selviäisi varmasti! Pienimmällä koirulilla
oli vatsa kuralla, johon saattaja oli onneksi varautunut saveteilla,
joilla pyyhki sitä mukaa kentän kivilattiaa. Pelkäsin (turhaan) saman
jatkuvan ruumassa. Sitten pääsimme normijonon ohi erikoistavaratiskille ja
alkoi passien ja kuljetuskoppien tarkastus.
Ensiksi
minulle väitettiin, että vain kaksi koirapaikkaa oli varattu, vaikka
lipuissa luki neljä, mutta lopulta asia olikin ilmeisesti ok. Yhdessä kuljetuskopassakin oli
jotain hämminkiä (ehkä koossa, lukituksessa tai varustelussa), mutta
lopulta pääsimme viemään koiria läpivalaisuun. Harmitti, kun
en ymmärrä paremmin espanjaa... Taas jouduttiin odottelemaan, mutta
lopulta pääsimme hyvissä ajoin omaan turvatarkastukseen, saattajien
jäädessä hoitamaan läpivalaisun ja koirien luovutuksen. Taskussa kuusi
passia olo tuntui suurperheelliseltä. Matkan aikana mietin välillä,
mitenköhän koiruudet voivat ruumassa.
 |
Kuljetuskopissa oli
jotain hämminkiä. |
Helsingissä
koirat saapuivat jostain syystä viimeisenä, kaikkien matkalaukkujen
jälkeen. Norwegianin virkailija vetosi kiireeseen ja kehotti kysymään
kanssamatkustajien apua. Onneksi olin juuri jutellut koneesta noustessa
erään mukavan koiranomistajaperheen kanssa ja he auttoivat minua
saattamaan koirat ulos.
 |
Calpe ja rannikon pilviputoukset |
 |
Aamuauringon ensisäteet |
 |
Espanjassa aurinko nousee hetkessä. |
 |
Oi! Siellä on lunta!!! |
Kiitos ja kumarrus
Tälläinen oli Operaatio
NikkeNakke. On ollut ihanaa saada yhteydenottoja eri ihmisiltä:
sähköpostia siitä, kuinka olemme esimerkillämme innostaneet TOIMIMAAN
päivittelemisen sijaan. On myös hienoa, että meidän jälkeemme jäi yksi
uusi siivoustalkoilusta kiinnostunut
facebookryhmä, jossa on jo kolmattakymmentä jäsentä. (Jos linkki ei toimi, ryhmä on saatettu muuttaa
salaiseksi, jolloin mukaan pääsee vaikkapa lähettämällä viestiä
minulle.) Tästä on hyvä siirtyä uusiin, hyvää tekeviin ja yhä kunnianhimoisempiin projekteihin. :-)
Kiitos kaikille mukanamme olleille
ja ihanaa jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti