torstai 9. marraskuuta 2017

Operaatio NikkeNakke: Päivät 30.-31. Viimeiset talkoot ja koirakummeina Suomeen


Talkooporukka ihmettelemässä siivottua rantaa ja taustalla ihmisiä koettamassa onneaan, sattuisiko poliisit paikalle, jolloin uinnista rapsahtaisi monen tuhannen euron sakot



Viikko Suomessa on kulunut yhdessä hujauksessa. Mutta palataan hetkeksi takaisin Espanjaan... Torstaina vietimme viimeiset talkoot ja paikalle saapuikin monta innostunutta talkoilijaa. Kuljimme punaisen suolajärven rantaan, luonnonsuojelualueelle, joka on kaikenmaalaisten uimareiden suosiossa, vaikka uiminen alueen suolalaguuneissa on ollut kiellettyä tietääkseni jo vuosia. Nyt Torreviejan kunta on alkanut tiukentaa valvontaa ja sakotusta. Esimerkiksi koirien viemisestä rantaan voi saada jopa 6000 euroa sakkoa.

Ihmisiä kanistereineen menossa uimaan kielletyille vesille


Varo, ettei haukkusi ulkoilutus maksa sinulle tuhansia euroja.

Torreviejakin suojelee luontoa


Suolajärven reunat ovat olleet paikoin todella roskaisia (kts. kuvakooste aiemmasta blogikirjoituksestani vastarannalta). Kaupunginpuoleinen rantakin on ollut pitkään kauttaaltaan roskattu mm. isoilla vesikanistereilla, joilla uimarit huuhtovat suolat pois ihostaan. Ranta oli kuitenkin yllättäen siivottu jo lähiaikoina, joten hajaannuimme kolmeen eri paikkaan nikkenakkeilemaan kahdeksi tunniksi ja hommaa kyllä riitti.

Torreviejan kaupunki satsaa suolajärven alueeseen. Milloin se satsaisi myös kierrätykseen ja jätehuoltoon?


Jotkut jatkoivat pyörällä rantoja pitkin paikkaan, jota ovat siivonneet jo aiemmin ohikulkiessaan, jotkut löysivät roskaisen puiston, jonka tyhjensivät tumpeista ja muusta roskasta, ja me Leevin ja uuden tuttavamme kanssa siirryimme suurelle Habaneraksen läheistä Burger Kingiä ja huoltoasemaa vastapäätä olevalle läpikulkutontille, jolla lenkkeilytetään paljon löytöeläintarhan koiria. Kerroin siitä viime blogitekstissäni.









Tyhjällä tontilla roskien määrä oli aivan järkyttävä, maa on täynnä rikkonaista lasia, kaikkea mitä vain keksiä saattaa ja sadoittain "liikenneympyrätyttöjen suojavälineitä". Siivosimme viereiseen roskikseen monta jätesäkillistä roinaa, joista moniin teräviin kappaleisiin olisi ollut helppo satuttaa itsensä.

Jos ei käynytkään flaksi, voi vaikka pelata black jackiä.



Rescue-koirien lentokummeiksi


Talkoista suuntasimme Leevin kanssa kaivamaan pitkät housut esiin ja pakkaamaan laukut. Aamuyöstä lähdimme kohti Alicanten lentoasemaa. Saimme kuljetuksen kentälle paikalliselta "tutun tutulta" ja aluksi jännitti tuleeko hän edes paikalle, kun kommunikointi oli ollut vähän puutteellista. Kentällä taas jännitettiin, tuleeko kaikki koirat ajoissa, ja moneltako, espanjalaisen aikakäsityksen tietäen... Ensimmäisenä ehkä 10 minuuttia myöhässä aamuviidestä saapui kolme pientä koiraa yhden saattajan kanssa ja vielä ehkä kymmenisen minuuttia myöhemmin yksi iso, mutta suloinen ja säyseä koira. Kaikki olivat tosi kilttejä ja rauhallisia.



Leevi piti huolta pienimmäisestä
Vähän hirvitti jo tässä vaiheessa Helsingin päädyssä koirien ulossaattaminen, koska minulle oli sanottu, että kaikki koirat ovat pieniä. Ne eivät mitenkään mahtuisi yksiin kärryihin ja toisen tarvitsisin omille tavaroillemme, eikä Leevin voimilla työnnettäisi niitä... No, se olisi sen ajan murhe. Kaikki selviäisi varmasti! Pienimmällä koirulilla oli vatsa kuralla, johon saattaja oli onneksi varautunut saveteilla, joilla pyyhki sitä mukaa kentän kivilattiaa. Pelkäsin (turhaan) saman jatkuvan ruumassa. Sitten pääsimme normijonon ohi erikoistavaratiskille ja alkoi passien ja kuljetuskoppien tarkastus.

Ensiksi minulle väitettiin, että vain kaksi koirapaikkaa oli varattu, vaikka lipuissa luki neljä, mutta lopulta asia olikin ilmeisesti ok. Yhdessä kuljetuskopassakin oli jotain hämminkiä (ehkä koossa, lukituksessa tai varustelussa), mutta lopulta pääsimme viemään koiria läpivalaisuun. Harmitti, kun en ymmärrä paremmin espanjaa... Taas jouduttiin odottelemaan, mutta lopulta pääsimme hyvissä ajoin omaan turvatarkastukseen, saattajien jäädessä hoitamaan läpivalaisun ja koirien luovutuksen. Taskussa kuusi passia olo tuntui suurperheelliseltä. Matkan aikana mietin välillä, mitenköhän koiruudet voivat ruumassa.

Kuljetuskopissa oli jotain hämminkiä.

Helsingissä koirat saapuivat jostain syystä viimeisenä, kaikkien matkalaukkujen jälkeen. Norwegianin virkailija vetosi kiireeseen ja kehotti kysymään kanssamatkustajien apua. Onneksi olin juuri jutellut koneesta noustessa erään mukavan koiranomistajaperheen kanssa ja he auttoivat minua saattamaan koirat ulos.

Calpe ja rannikon pilviputoukset

Aamuauringon ensisäteet

Espanjassa aurinko nousee hetkessä.
Oi! Siellä on lunta!!!

 

Kiitos ja kumarrus


Tälläinen oli Operaatio NikkeNakke. On ollut ihanaa saada yhteydenottoja eri ihmisiltä: sähköpostia siitä, kuinka olemme esimerkillämme innostaneet TOIMIMAAN päivittelemisen sijaan. On myös hienoa, että meidän jälkeemme jäi yksi uusi siivoustalkoilusta kiinnostunut facebookryhmä, jossa on jo kolmattakymmentä jäsentä. (Jos linkki ei toimi, ryhmä on saatettu muuttaa salaiseksi, jolloin mukaan pääsee vaikkapa lähettämällä viestiä minulle.) Tästä on hyvä siirtyä uusiin, hyvää tekeviin ja yhä kunnianhimoisempiin projekteihin. :-)

Kiitos kaikille mukanamme olleille ja ihanaa jatkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti