Operaatio NikkeNakke: Päivät 25.-29. Haukkuja ja hirvityksiä

Ikimuistoinen reppureissumme Espanjassa alkaa lähestyä loppuaan. On enää kaksi yötä paluulentoon ja olemme taas kokeneet kaikenlaista uutta ja erilaista. Tässä blogitekstissä kerron hyväntekeväisyyshommista löytöeläintarhalla, Halloweenista ja kohtaamisesta ei-toivotun pyhäinyön vieraan kanssa...

Lauantaina siirryimme sohvasurffaamaan viimeiseen yöpaikkaamme Torreviejaan. Oli helpottavaa saada monen yön paikka suomalaisen luota, jolloin ei tarvitse pelätä suuria väärinkäsityksiä, eikä pakkailla, roudata ja purkaa kamoja enää yhtään enempää kuin paluulennolle. Asunto on todella hyväkuntoinen ja oli mukavaa palata kotoisaan kaupunkiin, jossa olimme jo kaksi ensimmäistä viikkoa viihtyneet, ja saaneet jopa tuttavapiiriä.

Lahjoittaisitko sinäkin hengähdyshetken hylätylle koiralle?

 

Eilen oli toiminnallinen päivä: Ensin kävimme kunnallisella löytöeläintarhalla ulkoiluttamassa koiria erään vapaaehtoistyötä tekevän suomalaisnaisen kanssa, sitten kiersimme apteekkeja etsimässä ja löytämässä homeopaattisia valmisteita ja luontaistuotteita pilkkahintaan muun Euroopan hinnoista, ja sitten ajelimme vielä bussilla Pilar de la Horadadan lapsille suunnattuihin Halloween-juhliin ystäväperheen kanssa.

Torreviejan löytöeläintarhalle voi mennä kuka tahansa arkisin klo 10-14 välillä vapaaehtoiseksi ulkoiluttajaksi. Siitä pitää tietenkin sopia paikan päällä henkilökunnan kanssa. Tarhalla oli tiistaina yllättävän paljon väkeä. Pienimmät koirat olivat juuri saaneet taluttajat, joten Leevi ei nyt harmikseen päässyt pitämään hihnaa. Onneksi hän oli saanut taluttaa edellisen majapaikkamme perritoa lauantaiaamuna! Tarha on maan tapaan paljaan taivaan alla ja se koostuu kahdesta osasta: häkeistä ja pienestä ulkoilualueesta, johon pääsee yleensä yksi koira kerrallaan. Kun astuimme tarhan häkkialueelle, koirien räksytys sai kyyneleet kihoamaan silmiin. Nielin suruni ja keskityin rauhoittelemaan pelästynyttä poikaani. Yritin selittää, ettei näitä koiria ole paljoa koulutettu, ja ne haukkuvat, koska ovat tosi pelokkaita ja stressaantuneita, muttei ole mitään hätää.

...tai auttaisitko siivoamaan koirien ulkoilureittiä?

Sain talutettavakseni kuristuspantaisen nuoren Eddien, joka ehti repiä kuonoonsa pienen haavan häkin kalteria vasten riehuessaan, ja veti koko matkan kuin viimeistä päivää, mutta oli muuten aivan ihastuttava tyttö. Kiersimme toisen koiran kanssa lenkin ja pikku hiljaa Eddie alkoi rentoutua. Pysähtyessäni sekin pysähtyi kiltisti. Maa oli täynnä lasinsirua, metallitölkkejä ja vaikka mitä käsittämätöntä rojua, mutta niistä ei oikein voinut nyt välittää. Harmitti, ettemme olleet sopineet torstain siivoustalkoita tänne, vaikka yksi tuleva osallistuja oli ehdottanut niitä ihan lähelle.

Kuva: Leevi

Espanjassa koirilla (tai muillakaan eläimillä) ei ole yleisesti sellaista arvoa, mitä Suomessa pidetään itsestään selvänä. Koiria hylätään, jätetään pitkiksi ajoiksi yksin tontteihin taí asuntoihin, tai tapetaan surutta. Jopa hyvinruokitun oloiset koirat saatetaan päästää portista "hoitamaan itse oman ulkoilutuksensa", vaikkei iso osa paikallisistakaan sellaista hyväksy. Viimeksi tänään todistin tälläistä tapausta läheisessä leikkipuistossa, jossa nuori nainen haki muina miehinä koiran kotiin, kun se oli ensin hoitanut asiansa ja pyyhkinyt pyllynsä pikkulasten leikkialueen tekonurmeen keinujen edessä. Joka paikka on myös täynnä koiran kakkaa. Vaikka olemme liikkunut etupäässä sellaisilla asuinalueilla, joissa kadut ovat suhteellisen puhtaita, olemme astuneet miinaan enemmän kuin pari kertaa kuukauden aikana.

Luonnon lääkkeet pitävät terveenä

 

Täällä apteekista saa ostaa ilman reseptiä lähes mitä tahansa. Olen silti ostanut pelkkiä luontaistuotteita. On ihanaa, kun farmaseutit eivät pyörittele silmiään kysyessäni "vaihtoehtoisia rohtoja". Vatsaoireemme hävisivät ennätysvauhtia parissa vuorokaudessa. Käytin niihin pari hiilitablettia, maitohappobakteereja ja homeopatiaa. Lisäksi olen syönyt muutamana iltana ruokapöpöstä ärhäköityneisiin IBS-kipuihin täällä apteekista ostamaani rentouttavaa Belladonna-valmistetta (Buscapina). Ostin kotiinkin ison kasan luontaistuotteita ja homeopatiaa: Muun muassa hevoskastanjaa nivelille ja verisuonille. Sillä paransin itävaltalaisortopedin neuvosta aikoinaan polvirustovammani, joka pakotti kulkemaan kyynärsauvoilla! Nyt sain lievitettyä sillä niskakipuni ja suojattua vatsaani. Homeopaattiset raepurkit maksavat täällä 4-5 euroa, kun vastaavat Suomessa ovat halvimmillaan noin kympin, normaalisti 15-20 euroa. Muut luontaistuotteet ovat yleensä 5-10 euroa per purkki, ja niitä on myös useimmissa supermercadoissa.

Halloweenia päivätolkulla

 

Tiistaina alkoi kauhujuhlan juhliminen. Lapsille oli järjestetty vaikka mitä toimintaa ja aikuiset olivat panostaneet joka paikassa todella paljon sekä omaan että lapsiensa naamioimiseen. Lapset olivat selvästi tottuneet naamioihin: Vaikka moni lapsi ja aikuinen näytti todella pelottavalta, en nähnyt yhdenkään pienenkään lapsen itkevän tai säikkyvän. Kasvomaalaukset olivat mitä upeampia ja toimintaa oli joka lähtöön. Tarkoituksemme oli aluksi mennä Torreviejan ulkoilmajuhliin, mutta päädyimmekin Pilar de la Horadadaan suureen telttahalliin, jossa ennalta hankituilla lipuilla sai osallistua eri aktiviteetteihin: askarteluihin, herkkujonoon tai kauhujen kammioon. Teltassa oli lähes discomainen tunnelma, mutta onneksi porukkaa ei ollut tungokseen asti. Ulkona paukkui aamuun asti, saahan täällä ostaa ja ilmeisesti myös räjäytellä ilotulitteita milloin vain huvittaa, jos on joku syy.

Espanjalaisessa koulussa (sis. eskarin ja sitä varhaisemmat koululuokat) Halloweenia oli juhlittu koko päivä "tanssimalla ja sotkemalla", kertoivat ystäväperheen lapset. Kaikki olivat panostaneet uskomattoman paljon pukeutumiseen, eikä mitään tarvinnut opiskella. Keskiviikko 1.11. eli pyhäinpäivä oli tietenkin vapaapäivä. Tänään menimmekin vielä paikallisen suomalaisperheen luokse juhlimaan äitien facebook-palstan kautta kutsuttuina. Teki hyvää pojalleni olla taas ikäistensä seurassa. Kiitos kovasti mahdollisuudesta! :)

Kutsumaton halloweenvieras

Eilen iltamyöhällä huomasin suihkun lattialla tumman otuksen, jota luulin ensin lapseni leluksi. Sitten muistin, etten ollut pakannut mukaamme seitsemänsenttistä kovakuoriaista, enkä nähnyt sellaista koko matkallamme, enkä itse asiassa koskaan ennen elämässäni (vain yhden pienemmän torakan erään muuten hyvän ravintolan lattialla pari viikkoa aiemmin). Siitä syntyikin aikamoinen show, jossa olisi ollut aika paljon käyttistä johonkin piilokameraohjelmaan... Lopulta me ihmiset selvisimme voittajiksi ja torakka pääsi jatkamaan elämäänsä pihalla, muovikulho ja kartongin pala seuranaan. Olimmehan lukeneet ja kuulleet varoituksia siitä, että tappaessamme yhden saisimme hautajaisiin kaikki sukulaiset vieraaksi. Kauhujen yö sujui lopulta aivan rauhallisesti.


Huomenna pidämme viimeiset roskienkeruutalkoot suolajärvellä ja alamme pakkailla tavaroitamme paluulentoa varten. Kentällä meitä odottavat neljä koirulia, joiden kummeina saamme toimia paluumatkan. Lue siis viimeistään viikonloppuna, miten kaikki on sujunut!