Silmätipat laserleikkauksen jälkeen

Yhä useampi suunnittelee silmien laserleikkausta. Suunnitteluun kannattaakin käyttää aikaa, ovathan silmät hyvin herkkä osa elimistöämme. Mä kävin 31.5.2017 FEMTOLASIK -laserleikkauksessa. Sen jälkeen silmätipoilla läträäminen on tullut erittäin tutuksi ja huomaankin käyttäneeni aivan järkyttäviä summia rahaa silmätippoihin.

Heti alkuun totean, ettei tähän blogitekstiini (kuten ei mihinkään aikaisempiinkaan) liity mitään sisältö- tai mainosyhteistyötä minkään tahon kanssa, vaan tarkoitus on vain täysin neutraalisti ja omakohtaisesti jakaa kokemuksia ja mielipiteitä, joita olisi ollut mukava itsekin lukea tehdessäni laserleikkausta, ehkä säästää rahaakin välttämällä väärien tippojen ostamista. Itse en varautunut ostamalla mitään tippoja, sillä luulin naiivisti reseptituotteiden olevan tottakai turvallisia ja hyviä silmilleni. Toivottavasti tästä siis olisi apua sinulle, joka käyt läpi samoja polkuja. Olisi myös mukavaa saada lisää vinkkejä luonnollisista silmän kosteuttajista, ja kommentteja mainitsemieni tippojen sisältämistä ainesosista joltain asiasta paremmin tietävältä! Päivitän tekstiä saamieni kommenttien ja paremman tiedon mukaiseksi.

Fosfaateista ja muista lisäaineista

Alussa kostutus on tärkeää, mun silmissäni jopa pakollista, niin hiekkapaperilta ne tuntuivat. (Olen pilannut silmiäni lähes 20 vuoden ajan piilareilla, ja luomien sisäpinnat ovat lääkärin mukaan jo pysyvästi karheat/röpölöiset. Leikkaukseen hakeuduin oikeastaan juuri kuivuuden vuoksi - piilarien käyttö alkoi olla niin epämiellyttävää. Nyt tilanne on paljon parempi!) Yöksi oli hyvä ostaa geelimäisiä tippoja, päiväksi kevyempiä nesteitä. Geelitippoja voi laittaa päivälläkin, mutta ne sumentavat näön hetkeksi aikaa, eli esimerkiksi autolla ajoon ne eivät sovellu.

Lääkäri määräsi mulle Thealez Duo:a ja Oftagelia. Lisäksi sain mukaani Cationormia ja jotain ilmaisia näytteitä eri tipoista, joita en INCI-listaa tutkittuani edes uskaltanut kokeilla. Sain mukaani myös listan apteekista löytyvistä ”hyvistä kostutustipoista”, joista suurin osa sisälsi fosfaatteja (mm. Bepanthen), mineraaliöljyjä (suuri osa tipoista, mm. Cationorm?), tarpeettomia happoja (varmaan yksilöllistä, mitkä kenenkin silmää ärsyttää), muita silmää ärsyttäviä ja allergisoivia ainesosia, säilöntäaineita, yms shittiä. Esim. tipoissa säilöntäaineena yleisesti käytetty bentsalkodiumkloridi voi lisätä kuivasilmäisyyttä!


Fosfaatit voivat aiheuttaa silmätipoissa sarveiskalvon kalsifikaatiota eli kalkkeutumista niillä, joilla on merkittäviä sarveiskalvon vaurioita. Eli juuri kun sarveiskalvoa on vaurioitettu oikein kunnolla, tarjotaan "lääkkeeksi" fosfaattipitoisia tippoja! Ruoassa nautittuna (leikkeleet yms) fosfaatit pehmentävät luita ja aiheuttavat luukatoa. Pyykinpesussa fosfaatit pehmentävät vettä (joten maalaisjärjellä ajateltuna varmaan myös vaatteita ja pesukoneen tiivisteitä) ja pilaavat ympäristöä rehevöittämällä vesistöjä. Onneksi niiden käytöstä pyykinpesuaineissa on luovuttu, vaikka korvaavien aineiden turvallisuus lienee yhä kyseenalaista. Silti niitä yllytetään yhä työntämään omiin silmiin!

Luulin keksineeni hyvän tavan kostuttaa silmiäni "pelkällä keittosuolaliuoksella", jota apteekissa myydään, mutta vasta kun luin kunnolla paketin, ymmärsin, miksi sekään ei tunnu silmässä hyvältä: se sisältää fosfaatteja!!! (NASO NACL Ratiopharm). Joko A) sitä pitäisi siis valmistaa itse, tai B) googlaamalla huomasin, että ensiapuvälineinä myytävät silmähuuhdepullot olisivat sitä itseään ilman fosfaatteja. Molemmissa tapauksissa ongelmaksi muodostuisi varmaankin mitätön säilyvyys. Piiloset:n jäljempänä kehumani tipat ovat fosfaattipuskuroituja, jota sanaa aluksi säikähdin, mutta nopean googlauksen tuloksena on, että "fosfaattipuskurointi on eräs elimistön tärkeimmistä puskurisysteemeistä" (- se todetaan oheisen linkin takaa löytyvässä ProGradu-tutkielmassa). Ei se siis ilmeisesti ole ollenkaan sama asia, kuin lisätty fosfaatti.

Apteekin tipat vs. luontaistuotteet

 

Jossain vaiheessa ensimmäisen kuukauden aikana lisäsin nestemäisen tipan käyttöä, koska geeli juuttui ripsiin. Thealoz Duo ei enää ärsyttänyt. Lopetin kuitenkin sen käytön, kun se alkoi taas ärsyttää, ja hankin luonnonmukaisempia vaihtoehtoja tilalle. Niitä löytyy luontaistuotekaupoista (mm. PUR, Ruohonjuuri), optikoilta ja jopa Prismoista (Vogelin tipat), apteekeistakin, mutta vain hyvin varustelluista sellaisista (Tampereen Stockmannin apteekki ja mitä luultavimmin Helsingin ympyrätalon apteekki).

Olen lopulta päätynyt käyttämään reseptillä saaduista tipoista vain Oftagelia, jota lisäilin joskus päivälläkin, jos silmäni kuivavat voimakkaasti. Nyt käytän sitä ainoastaan, jos muut tipat ovat lopussa. Käytän kaikki pipetit kustannus- ja ympäristösyistä moneen kertaan ja varon koskemasta pipetin kärkeen. Siinäkin on erinäisiä ainesosia, joiden vaikutuksista en tiedä (tiedätkö sinä?): vaikuttava aine karbomeeri, muut aineet sorbitoli, lysiinimonohydraatti, natriumasetaattitrihydraatti, polyvinyylialkoholi ja vesi.

Hyaluronihappoa / natriumhyaluronaattia / hyaluronaania sisältävät tipat ovat hyväksi, sillä sitä kyynelnestekin sisältää ja hoitaa silmää. Niitä en ole vielä löytänyt apteekista tarpeeksi puhtaina. Sen sijaan optikoilta niitä löytyy: Suomalaisen Piiloset-firman valmistamana on markkinoilla käyttämääni BioDrop MD Plus ja - Spray -valmistetta. Myös Vogelin tippa sisältää sitä.

Tyrniöljy tuntuu toimivan myös ulkoisesti, jopa silmäluomien läpi! Siitä lisää seuraavassa.
Kehäkukka / Calendula näyttäisi olevan omalle silmälleni mieluinen tulehduksen estäjä ja voitelija, ainakin homeopaattisena.
Silmäruoho / Euphrasia saattaa auttaa joillain silmän ongelmiin, mutta itselläni Weledan homeopaattinen tippa ei sovi niin hyvin silmälle kuin Calendula, vaikka niiden muu koostumus on täysin identtinen. Se jopa ärsyttää jostain syystä silmääni. Vogelin silmäruohotippa sopii kuitenkin, ehkä hyaluronaattipitoisuutensa vuoksi.

Parhaimmat tipat (Ja SPRAY!) joita olen toistaiseksi löytänyt:

 

- Piiloset BioDrop MD Plus. Hyaluronaania ja trehaloosia. Miinuksena se, että pullosta tulee aina liikaa nestettä kerralla. (Hinta n.14e)
- Piiloset BioDrop MD on kevyempi, pelkkää hyaluronaania tehoaineenaan sisältävä versio edellisestä.
- Piiloset BioDrop MD Spray,  joka sisältää tyrniöljyä (optikkoliikkeistä). MUST HAVE automatkoilla! Ruiskautetaan silmäluomien päälle. (Hinta n.23e)

- A.Vogelin silmäruohoa ja hyaluronihappoa sisältävä tippa (esim. Ruohonjuuresta, Lifesta tai halvimmillaan joistain Prismoista, hinta 11-14e)

- Weledan Calendula-tippa, homeopaattinen (ainakin PUR:sta)

- Red-I, säilöntäaineeton tippa, joka sisältää hyaluronihapon lisäksi antioksidantteja kasvikunnasta (löysin yhden apteekin tarjouslaarista, oikea hinta noin 17-21e)

Huonoiten silmilleni sopi:

Reckewegin Cineraria tippa (Huom: homeopaattinen luontaistuote PUR:sta.) Ärsytti voimakkaasti silmiä, kun yritin aloittaa käytön aika pian leikkauksen jälkeen.
Cationorm (Apteekkituote)
Thealez Duo (Apteekkituote. Välillä ärsytti silmää, välillä ei huomattavasti.)
Tearsagain -silmäsuihke (Apteekista, hinta yli 23 euroa!!!), säilöntäaineellinen versio. Sisältää öljyjä ja vitamiineja. Kirveltää ja ärsyttää, haisee pilaantuneelle munkkirasvalle ja leviää koko kasvoihin).

Parhain annostelumekanismi:

 

(Saa helposti annosteltua vain yhden tipan kerrallaan. Sopii mielestäni vauhdikkaaseen elämään. Patentoitu 3K-tippamekanismi, jonka avulla tuote säilyy avattuna peräti 6 kuukautta.)

- Weledan tipat
- Vogelin tipat

Lisäksi tärkeää (ellei jopa tärkeintä) on sisäinen kosteutus, eli:

- Tarpeeksi veden juontia, kahvin yms. elimistöä kuivattavan ravinnon välttämistä

- Vahvat tyrniöljykapselit ja muut kylmäpuristetut öljyt (paistamattomina) ruokavaliossa. Itse löysin alle neljällä eurolla / paketti Tolosen tyrnikapseleita Saiturin Pörssin alelaarista! Aloitin syömisen jo ennen leikkausta. Tyrniöljyn on tieteellisissä tutkimuksissa todettu vähentävän silmän ongelmia!

- Kaikki muu limakalvoja ja ihoa sisäisesti hoitava ravinto ja ravintolisät ovat hyväksi.

Unelmieni elämä on tässä

Olin eilen kuuntelemassa Arman Alizadia Keski-uudenmaan yrittäjien tapahtumassa. Kuten medioissakin, Arman painotti sitä, että Suomi on utopia, sellainen paratiisi jota ei muualla ole. On toki muutamia muitakin maanpäällisiä paratiiseja, lähinnä Euroopassa. Länsimaita ei voi edes mitenkään verrata suureen osaa maailmaa. Olemme etuoikeutettuja ihmisiä, ja toivon että jonain päivänä täällä tajuttaisiin, että niin kuuluisi olla kaikkien muidenkin.

Jostain syystä muistin Armanin puhuessa, mistä olen tullut. Oli aika, ja se oli verrattuna tähänastiseen elämääni aika pitkä, jolloin vihasin ja pelkäsin kaikkea. Itsetuntoni oli olematon, jouduin elämään jatkuvassa väkivallan pelossa, enkä olisi koskaan kuvitellut voivani tehdä sellaisia asioita mitä nyt teen. Jouduin esittämään mukana näytelmässä, johon en koskaan ollut halunnut. Inhoni auktoriteettejä kohtaan syveni kouluaikanani aivan valtavaksi. Rämmin vain eteenpäin pääsemättä kunnolla jaloilleni. Koin olevani täysi nolla. Olin masentunut hyvin suuren osan elämästäni.

Nyt olen virallisesti työtön, mutta elämäni on ihanan työteliästä ja tulevaisuuteni täynnä suuria suunnitelmia: antamisen iloa, ikimuistoisia seikkailuja, onnea ja nautintoa. Olen käytännössä yksinhuoltaja, mutta minulla on mahtavia ihmisiä ympärilläni. Olin kuusi vuotta välit katkenneina vanhempiini, mutta ne ovat parantuneet, joka on todellinen ihme. Olen joutunut kamppailemaan elämässäni aivan uskomattomien asioiden kanssa, joista en voi kaikista tässä vielä kirjoittaakaan, mutta uskon elämään. Olen käynyt pohjalla, mutten ole luovuttanut. Mielialani on yleensä hyvä. Nautin asioista, joita teen. Olen erityisherkkä, ja vaikka se tekee elämästä hieman haastavaa, olen todella kiitollinen siitä.

Olen varaton ja veloissani, mutta minulla on runsain mitoin aikaa, kallista aikaa josta monet ovat valmiita maksamaan terveytensä, ostamalla sitä tuhlaamalla sitä. He tekevät työtä, jota inhoavat, jotta saisivat rahaa, koska pelkäävät hypätä oravanpyörästä. Rahalla he ostavat aikaa ja hyödytöntä tavaraa. Ja yrittävät parantaa tuhoja, joita inho ja pelko saa aikaan. Minulla on aikaa, mutta en tuhlaa sitä. Teen asioita, joita haluan, jotka hyödyttävät muita, ja jotka sopivat arvoilleni. Asun talossa, jollaisesta monet oravanpyörässänsä vain unelmoivat. Uskon yhteisöllisyyteen.

Saan asua yhteiskunnassa, jossa heikoista pidetään huolta ja jossa rikkaat heittävät (roskiin ja) hyväntekeväisyyteen herkullista, myyntikelpoista ruokaa ja koskematonta tavaraa. Voin kävellä kaduilla illalla pelkäämättä mitään. Voin päästää lapseni toisinaan silmistäni ilman pelkoa siitä, että hänet siepataan. Voin suunnitella elämääni ja tehdä asioita, joita haluan, vaikkei niitä olekaan aina tehty kovin helpoiksi toteuttaa. Voin olla kiitollinen, vaikka byrokratiassa olisikin paljon parannettavaa.

Minulla on vankka usko tulevaisuuteen, eikä se tullut yhdessä yössä. Olen opetellut positiiviseksi ja kiitolliseksi. Olen opetellut olemaan itselleni hyvä, itse oma äitini. Olen hoivannut sisäistä lastani, hankkinut henkistä ravintoa. Olen opetellut luottamaan itseeni, elämään ja toisiin ihmisiin. Muistan ajan, kun en luottanut keneenkään. Jatkuva elämän opiskelu on muuttanut minua. Asenteeni on yhä avoimempi ja optimistisempi, vaikka haluankin usein sulkeutua omaan rauhaani. Minun ei tarvitse esittää mitään kenellekään.

Minulla on ihana lapsi! Teen asioita, joihin en joskus oikeasti uskonut koskaan pystyväni. Nautin elämästä, enkä tuhlaa sitä. Se ei valu enää edes kurkusta alas. Yllätän itseni yhä uudelleen. Olen antanut anteeksi ja saanut täysin mitoin hyvitystä menneistä kaltoinkohteluista. Olen jopa saanut näköni takaisin, 35-vuotislahjaksi!

Jos siis unelmistani monta on jo tullut toteen, tai itseasiassa myös valtavasti asioita joita ihailin, mutta joista en edes uskaltanut omalla kohdallani unelmoida, niin mikseivät tulisi toteen loputkin? Tottakai ne tulevat, muodossa tai toisessa, kun vaan jaksan uskoa niihin! Tulevaisuuteni tulee olemaan sellainen, jollaisesta en nyt edes osaa unelmoidakaan, tiedän sen. En tarvitse yliopistoja sitä minulle todistamaan. Elementtini on vesi, ja vesi virtaa, kuohuu, lepää ja pisaroi.

Joskus masentuneena teininä haaveilin siitä, että joku poika joskus jättäisi minut - halusin kokea sen, mistä kaikissa nyyhkybiiseissä kerrotaan: silloin ainakin tietäisin kokeneeni rakkauden, että joku olisi joskus rakastanut minua edes hetken. Luulin, että rakkauteen liittyy aina kipu. Ehdin kyllä ihan kiitettävästi toteuttaa uskomustani puolin ja toisin, kunnes havahduin. Onneksi uskomuksiaan pystyy muuttamaan. Olen huomannut sen oman viisivuotiaan poikani kohdalla hyvin konkreettisesti: rohkaiseminen palkitsee!

Kuljetaan yhdessä kohti unelmiemme elämää elämällä sitä, nauttimalla täysin rinnoin ja olemalla kiitollisia!!! <3

Kesä, museot ja Tuusulaviikko

Jos et vielä ole keksinyt tekemistä ensi viikonlopuksi, poikkeapa Tuusulanjärvelle: Tee kuten veljeni, joka matkusti sinne junalla, mutta juoksi takaisin Helsinkiin. Tai jos laiskottaa, ota pyörä mukaan ja pyöräile järven ympäri! Järven itäpuoli on täynnänsä ihastuttavia museoita, taidetaloja ja kahviloita. Seudun luonto on kauneimmillaan ja nyt on muutenkin paras aika lähteä tutustumaan Keski-Uudellemaalle, sillä 15.7.-23.7. vietetään Tuusula-viikkoa tapahtumineen ja kesäillan konsertteineen. Lauantaina 22.7. on Tuusula-päivä, jolloin kaikkiin museoihin on vapaa pääsy: Tuusulan museon kohteet ovat Halosenniemi, Taiteilijakoti Erkkola, Taidekeskus Kasarmi, Aleksis Kiven kuolinmökki ja Kotiseutumuseo Klaavola. Muita Tuusulanjärven nähtävyyksiä on mm. Ahola, Sibeliuksen koti Ainola, Ilmatorjuntamuseo, Järvenpään taidemuseo, Lottamuseo, Taidekeskus Kasarmi, Villa Cooper ja Krapin paja. Seuraavassa kerron muutamasta mielenkiintoisista kohteesta.

Kellokosken sairaalamuseo

Kävimme tänään ystäväni kanssa tutustumassa Kellokosken sairaalamuseoon Tuusula-viikon avoimissa ovissa. Kellokoski sijaitsee Tuusulan pohjoisosassa. Sinne pääsee parhaiten autolla, mutta myös linja-autolla. Saavuimme vahingossa suoraan pienen museon opastuskierrokselle. Opastus oli erinomainen: selkeä, ytimekäs ja tunteita herättävä. Mielisairaalamiljöö ja oikeasti käytössä olleet kauhuleffamaiset esineet nostattivat ihon kananlihalle. Onneksi lopuksi kuulimme myös liikuntaterapian ja muiden nykyaikaisempien hoitomuotojen ilahduttavan hyvistä tuloksista pariin "toivottomaan" tapaukseen.

Kellokosken Sairaalamuseo

Pakkopaitoja

Lobotomia-välineet, puristusvöiden soljet ja sähköshokkilaite puistattivat, mutta en pysty kuvittelemaankaan miltä tuntui edellispäivänä museossa vierailleesta naisesta, joka oli kuulemma ollut paikalla viimeisessä Kellokoskella suoritetussa lobotomia-"hoidossa". Prinsessa-elokuvan nähneenä ja Veronika päättää kuolla -kirjan lukeneena tunsin huojennusta, kun astelin ulos vanhan rakennuksen ovista.

Lobotomiakokeiluissa käytettyä välineistöä

Kellokosken Prinsessan Anna Lappalaisen elämän muistelu hymyilytti taas. Esillä oli mm. kaksi hänen kirjomaansa ja työntekijöille lahjoittamaansa taulua ja "shekkejä", joita hän haki pankista antaakseen kohtaamilleen vähäosaisille. Loput Prinsessan taideteoksista ovat lainassa Oulussa ITE-näyttelyssä, joka on avoinna 27.8.2017 asti. Oi että olisin halunnut tavata tämän hurmaavaa elämää viettäneen naisen, joka sai lopulta koko kylän mukaan satunsa todeksi elämiseen!

Pari vuotta sitten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri ilmoitti suunnitelmansa Kellokosken sairaalan sulkemisesta vuoden 2019 tienoilla. Facebookin Pelastetaan Kellokosken sairaala -ryhmässä on tällä hetkellä lähes 2500 jäsentä, vaikka on epätodennäköistä, että suunnitelmia muutettaisiin. Vaikka sairaalan menneisyyteen kuuluu paljon julmuuttakin, kuten varmaan suurimman osan mielisairaaloista, välittyy siitä nykyään hyvä tunnelma. On sääli, että sadat ihmiset menettävät työpaikkansa ja potilaat nostalgisen laitoksen kauniine puutarhoineen, juuri remontoituine sairaalakouluineen ja tuhansine tarinoineen. Yle Areenalla on toistaiseksi katsottavissa vuoden alussa ilmestynyt dokumentti Hulluus kylässä, joka kertoo Kellokosken sairaalan 101:sta vuodesta. Tässä YLE:n uutisartikkeli museosta. Kellokosken sairaalamuseo on auki tämän viikon loppuun asti ja ensi viikolla ryhmille erillisestä tilauksesta. Museoon on vapaa pääsy.

Potilaiden tekemiä tuotteita myynnissä museokaupassa

Museon läheisyydessä, Kellokosken ruukkialueella toimii maineikas kahvilaravintola Kinuskilla, johon kannattaa kuulemma poiketa esimerkiksi lauantaibrunssille.

Tuusulan Työläiskotimuseo ja Prijuutti

 

Viime lauantaina kävin parin viisivuotiaan miehenalun kanssa katsastamassa, mitä kuuluu Prijuutille, historialliselle puurakennukselle vuodelta 1855-1856, joka on toiminut kauppana, sekä sittemmin kesäsiirtolana ja lastenkodin kesäpaikkana. "Rakennuksen kunto on huono, mutta korjauskelpoinen", kerrotaan Tuusulan kunnan sivuilla. Talo oli kyllä aika karmeassa kunnossa, mutta Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys TATSI ry ja Kierrätystehdas ry ovat päättäneet yrittää alkaa kunnostamaan sitä. Hatun nosto heidän väelleen! Olen nähnyt Tuusulanjärven ympäristössä muitakin vanhoja hienoja rakennuksia, joiden arvoa eivät omistajat tunnu tajuavan, tai eivät vain löydä resursseja perinpohjaiseen kunnostamiseen.

Tuusulan työläiskotimuseon sepän paja

Sitten suuntasimme työnäytöspäivään Tuusulan työläiskotimuseolle rinteeseen kirkkoa vastapäätä. Sisäänpääsymaksu oli vain 2e, lapset pääsivät ilmaiseksi. Valitettavasti museon nettisivuilla ei kuitenkaan mainittu, ettei heillä käy pankkikortti. Onneksi viereisen Gustavelundin hotellin vastaanottovirkailija pelasti päivämme höyläämällä pankkikorttiani, niin pääsimme koko joukko sisälle ja saimme vielä letutkin masun täytteeksi. Museo oli herttaisen kotikutoinen ja juuri sopivan kokoinen pienten lasten kanssa läpikäytäväksi. Seppä takoi pojille onnen amuletit ja kehrääjäemäntä näytti miten värttinää käytetään, ja teki viikset lampaanvillasta. Mukaan lähti myös varapäreet molempien äideille pahan päivän varalle...

Lottamuseo

 

Viime viikolla vierailin Lottamuseossa poikani kanssa. Se oli vaikuttava paikka ja haluan ehdottomasti käydä siellä uudestaan heti kun mahdollista. Ensin söimme lottakanttiinissa maittavan lounaan, johon kuului itse tehtyjä kasvispihvejä. Museon hinnat olivat edulliset, työttömältä sisäänpääsy oli vain yhden euron. Lottanäyttely on mukavasti rakennettu, eikä sodan kauhuilla ole revitelty, muttei niitä ole mitenkään romantisoitukaan. Lapset on otettu huomioon mm. eri pelejen avulla. Myös lukuisat Soita Lotalle -tarinapuhelimet kiinnostivat pientä vierailijaa. Piharakennuksessa on uusi evakkonäyttely, jossa lapsi saa painaa napista junan käyntiin. Pihan leikkimökki on ulkoa katsottuna kuin museorakennuksen pienoismalli ja puutarha on kaunis yrttipenkkeineen ja maisemineen Tuusulanjärvelle.

Lottamuseo

Lottakanttiinin antimia

Lottamuseon pihamaata

Lottamuseon pihamaata

Isoäitini ja isotätini olivat lottia, toinen toimi rintamalla. Äitini perhe saapui evakkona Suomeen Karjalasta. Siksikin museovisiitti herätti ajatuksia ja tunteita. Päällimmäisenä vierailusta jäi mieleen kaiuttimen kautta välittynyt tietoisku: Nuorimmat lotat olivat vain 8-vuotiaita! 8-16-vuotiaita Pikkulottia oli yhteensä 50 000. He muun muassa hoitivat lastenkodin lapsia ja toimivat muonitusjaostossa. Museossa oli myös Jan Ijäksen ohjaama elokuva Hylky pakolaisveneiden hautausmaasta Lampedusan saarella. Se oli hieno linkki nykyaikaan ja haluaisinkin katsoa elokuvan joskus kokonaan. Elokuvassa kerrotaan, että Benetton oli halunnut käyttää kuvia menehtyneiden seasta löytyneistä rojuista tuotteissaan saamatta siihen lupaa. Miten härskiä!

Svengaava museoretki Warkauteen

Jos Tuusula on turhan kaukana, ehkä haluaisit poiketa Varkaudessa? Toissapäivänä tein pienen visiitin Mekaanisen Musiikin Museoon. Seurueessamme oli kolme 3-5 vuotiasta lasta ja heillekin eriskummallisten musiikkikoneiden talo, jossa saa liikkua vain opastetulla kierroksella, oli selvästi mieleen. Museon on perustanut saksalainen Jürgen Kempf ja vieraita vastaanottamassa ovat myös Chili-koira ja Iivo-papukaija. Jürgen, poikansa Pawel sekä muu museon henkilökunta sai vieraan tuntemaan olonsa tervetulleeksi, eikä lipun kallis hinta harmittanut erikoisen retken läpikuljettuaan. Pawelin hauska huumori ja lennokkaat tarinat naurattivat ja yllättivät. Tässä on paikka niille, jotka haluavat täysin uniikin museoelämyksen. Ja museokortillahan säästää pitkän pennin.

Mekaanisen Musiikin Museossa pääsee maistamaan eurooppalaisten ja amerikkalaisten klubien tunnelmaa menneiltä vuosikymmeniltä.

MINÄ NÄEN ja olen ikionnellinen (eli 1,5 kk leikkauksesta)

Istuin eilen illalla vanhassa tutussa rantasaunassa Saimaan rannalla ja tajusin ensimmäistä kertaa elämässäni, niin kauan kuin muistan, näkeväni ikkunasta ulos, ja ihan vastarannalle saakka terävästi. Paikka oli saattanut ennen olla jopa hieman pelottava, kun ei oven taakse mahdollisesti tulevaa hahmoa voinut identifioida näön perusteella ollenkaan. Uidessa en yleensä käyttänyt laseja, etteivät ne hukkuisi. Jos laitoin saunaan piilarit, ne kuivuivat tarttuen kiinni silmiin.

On siis kulunut puoli toista kuukautta silmäleikkauksesta ja olen erittäin tyytyväinen. Operaatio hyppäsi reippaasti TOP 5 - "parhaihin tekoihini ikinä" (joihin kuuluu mm. kuukupin ostaminen aikoinaan). Ensimmäiset pari viikkoa silmäni kuivuivat rankasti, mutta se ei sinänsä vaikeittanut arkeani mitenkään olennaisesti. Rahaa kului silmätippoihin runsaasti, ja kirjoitankin niistä vielä erillisen postauksen, koska tököttejä on tarjolla hyllykaupalla erilaisia, enkä alussa tajunnut ollenkaan mitä sontaa silmiini työnsin.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäiset päivät silmäni olivat todella roskantunteiset ja ymmärsin lukemani perusteella tunteen johtuvan leikkausarpeen muodostuvien ylimääräisten solujen irtoilusta. Kostutinkin silmiä paljon enemmän kuin oli opastettu (ohjeissa sanottiin, että em. oireet kestävät muutaman tunnin leikkauksesta), ja edelleen kostutan niitä useimmiten monia kertoja päivässä, vaikka joskus saatan pärjätä lähes pelkillä aamu- ja iltatipoilla. Kuudentena päivänä tekstasin kirurgille, koska vasen silmäni oli aika ärtynyt ja kuiva ja näön tarkkuuskaan ei tuntunut enää niin hyvältä kuin alussa. Muut eivät huomanneet silmieni ulkonäössä mitään erikoista. Kirurgi ohjeisti jatkamaan antibioottitipan käyttöä muutamalla päivällä ja kostuttamaan ahkerasti. Oireeni johtuivat luultavasti kuivumisesta.

Seuraavana päivänä tajusin tunkeneeni silmiini viikon ajan mineraaliöljyä, ja kun lopetin minulle määrättyjen päivätippojen käytön vaihtamalla ne Vogelin tippoihin ja lääkärin määräämiin geelitippoihin, oireet hävisivät. Ärtymys poistui melko nopeasti ja kuivuusoireetkin vähenivät lääkekuurin lopetettuani. Näen edelleen kuivimpina päivänä peilistä, kuinka silmän pinta on epätasainen. Uskon tilanteen kuitenkin parantuvan ajan kanssa, kuten minulle on vakuuteltu.

En suojannut silmiäni kuin muutamana yönä. Noin viikon päästä leikkauksesta heräsin keskellä yötä siihen, mitä olin eniten pelännyt: hieroin silmiäni voimakkaasti. En saanut enää unta, kun pelkäsin leikkausläpän liikkuneen, vaikka näin aivan normaalisti, eikä peilissäkään näkynyt mitään erikoista.

Jälkitarkastus

26.6.2017 kävin jälkitarkastuksessa kirurgillani Anssi Poussulla Tampereen Silmäasemalla (kun oli kulunut 26 vuorokautta leikkauksesta). Silmiäni mittailtiin taas monin eri tavoin ja tehtiin näöntarkastus. Kirurgi kertoi kaiken menneen niin kuin pitikin, ja näköni olevan nyt täysin odotettu. Täyttäisin kuulemma täydellisesti rekka- ja kuorma-auton ammattiajovaatimukset, toiseen niistä näen jopa neljä riviä minimitasoa paremmin. Kyynelnesteen tuotantonikin on normaalia, mutta kuivasilmäisyyden oireiden pitäisi väistyä muutamassa kuukaudessa. Sain pyydettäessä mukaani silmien värilliset kartat mittaustulosten kera, joista en tietenkään ymmärrä mitään ilman asiantuntijaa.

Sivuoireet ja muut havaintoni

Kuivasilmäisyyden lisäksi leikkauksen sivuoireina olivat mm. tähti-ilmiö (sitä kutsutaan kai starbust:iksi), eli autojen etuvalot näyttivät muutaman viikon ajan pitkäsakaraisilta ohuilta tähdiltä. Se ei millään tavalla häirinnyt tai häikäissyt tai peittänyt näkymää, mietin vain kokoajan, olinko aina nähnyt niin. Nythän kiinnitin huomiota kaikkeen näkemääni aivan eri tarkkuudella.

Silmien ja kasvojen lihaksista johtuneet päänsäryt ovat vähentyneet selvästi. Ne ovat saattaneet johtua siitä, että hajataittoa oli laseissani korjattu liikaa (sitä minulla oli aavistus). Silmäni olivat ensimmäisillä viikoilla joskus iltaisin niin väsyneet, että oli pakko vaan käydä pitkäkseen ja sulkea silmät. Nyt en enää huomaa eroa väsyneenä, paitsi silloin jos olen ajanut pitkään autoa. (Autolla ajaessa muuten silmäluomien päälle ruiskutettavat "tipat" ovat aivan must! Itselläni on siihen tarkoitukseen optikolla myytävää tyrniöljyä sisältävää nestettä, siitä lisää eri postauksessa.)

Piilokarsastuksen (joka minulla on siis ollut tietämättäni, ja johon ei voi leikkauksella vaikuttaa) olen nyt huomannut väsyneenä selvästi, etenkin ensimmäisinä viikkoina, mutta vain koska olen nyt tietoinen siitä. Itse olen huomannut, että alle viiden cm päähän en enää näe niin hyvin kuin ennen leikkausta, mutta kenelläpä olisi tarvetta katsella parin sentin päähän tarkasti...

Auringon valo ei häikäise yhtään enempää kuin ennenkään piilareita käyttäessäni. Silmälaseissa se ärsytti kovastikin. Käytän lähes aina aurinkolaseja kesällä, kaikista halvimpia ce-merkittyjä laseja mitä marketeista löytyy (koska olen mestari hukkaamaan, unohtelemaan, tiputtelemaan ja rikkomaan niitä. Silmäsairaalasta sai kyllä jonkin ale-kupongin mukaansa uusien arskojen ostoon.)

Nyt silmien kuivuminen on siis joinain päivinä jopa leikkausta edeltävällä tasolla, sillä erotuksella, etten piilareiden kanssa ollut jaksanut käyttää tippoja, eli olin pahentanut ongelmaa toiminnallani koko ajan. Olen lisäksi syönyt tyrnikapseleita, aloitin viikkoa ennen leikkausta ja jatkan niin kauan kuin siltä tuntuu. Silloin kun silmäni ovat olleet erityisen kuivat, olen huomannut unohtaneeni pariin päivään syödä tyrniöljyä, liekö sitten sattumaa vai ei.

Jos siis näkösi on erittäin huono, harkitset tosissasi leikkausta, ja sinulla on siihen mahdollisuus, en voi muuta kuin suositella FEMTO LASIK:ia. Olen siinä käsityksessä, että SMILE:n riskit ja toipumisaika ovat sitä suuremmat, mitä suurempi taittovirhe silmissä on. Kannattaa myös miettiä tarkkaan kenelle kirurgille menee, ja haluaako mennä hyvämaineiseen sairaalaan vai hyvämaineiselle kirurgille. Itse menin kirurgi edellä ja olen erittäin tyytyväinen, mutta muuten ehkä suosittelisin jotain muuta kuin Silmäasemaa kaikkien kohtaamieni kommervenkkien jälkeen. Niistä voit lukea aikaisemmasta, seikkaperäisestä postauksestani täältä.

Silmäni näyttötyöskentelyn ja suolavesitippojen jälkeen *au naturel*.