Operaatio NikkeNakke: Päivät 12.-17. Sohvasurffausta ja ekat talkoot Guardamarissa

Auringonnousu Guardamar del Segurassa

Matkamme alkaa olla jo reilusti yli puolen välin ja nyt on sitten saatu maistaa sohvasurffaustakin. Varsinkin, jos olet yksin reissussa, suosittelen couchsurfingia todella varteenotettavana vaihtoehtona, sillä sen lisäksi, että se on ilmaista, pääset samalla tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja kurkistamaan heidän elämäänsä "sisältä päin"! Myös AirBnb:ssä on sama mahdollista, jos hyvä onni käy, varsinkin jos otat itsellesi pelkän makuuhuoneen paikallisen ihmisen kodista. Pienen lapsen kanssa sopivia Couchsurfing-paikkoja on ymmärrettävästi hieman haastavampaa löytää, kuin yksin reissatessa, ja etsiminen ja jatkuva tavaroiden purkaminen ja pakkaaminen voi olla stressaavaa. Ensi kerralla yritän päästä jo ennen reissua aktiiviseksi maailmanlaajuiseen eläintenhoitorinkiin (esim tässä linkissä yksi), joissa maksetaan vuosimaksu, ja voidaan sen jälkeen sopia loma-aikojen talonmiestyksestä ihmisten kodeissa. Olisi kivaa lukea kokemuksia niistä touhuista! Ilman lasta myös workaway-tyyppiset sivustot voivat tarjota hyviä mahdollisuuksia edulliseen matkailuun, jolla on arvoa. Siellä vaan näyttää äkkiselaamalla olevan aika runsain määrin paikkoja, joista pitää suodattaa jollain keinoin ne luotettavimmat...

Sohvasurffausta espanjalaisperheessä

Olen yöpynyt nyt (23.10.) jo kolmessa "sohva"paikassa, joista viimeisimmässä yksin, kun poikani pääsi Espanjaan saapuneiden vanhempieni retkiautoon tutimaan. Kerron tämänkertaisessa postauksessa kahdesta ensimmäisestä kokemuksesta. Ensimmäinen oli yksi yö paljasjalkaisen torreviejalaisen Rebecan ja hänen slovekialaislähtöisen miesystävänsä luona aivan Torreviejan keskustassa. Tämä ihastuttava pariskunta otti meidät sydämellisesti vastaan kodikkaan matkateemaisesti sisustettuun asuntoonsa. He kertoivat elämästään, jakoivat keittiön ja muut yhteiset tilat kanssamme, tarjosivat suihkun ja seuraansa, kävivät kanssamme puistossa illalla ja olivat kaikin puolin mahtavia tyyppejä! Olin toki jo netin kautta saanut sen kuvan, että meillä mielenkiinnonkohteet ja arvot täsmää, sen verran avoimia he olivat myös cs-profiileissaan. Sain myös ymmärrystä siitä, millä rahalla täällä voi asua (toki he ovat saaneet tuttunsa kautta tosi halvan ja hyväkuntoisen asunnon, jollaisia ei ihan jokainen saa) ja muutakin näkökulmaa paikallisten arkeen.



Rebeca on noin 25-vuotias ihanan elämäniloinen nainen, joka opettaa mm.flamencoa ja työskentelee sosiaalityöntekijänä kehitysvammaisten parissa. Hänen arkensa ja viikonloppunsa ovat kiireisiä, mutta loppuviikosta hänellä on kaksi päivää vapaata. Hän osaa erinomaisesti englantia varmasti pitkälti vapaaehtoistyö- ym. ulkomaankokemustensa vuoksi. Miesystävänsä kanssa hän oli tavannut Puolassa vapaaehtoistyöreissulla. Nyt mieskin osaa hyvin espanjaa, vaikka keskenään he puhuvat englantia. Pariskunta ei siis ole mikään perinteinen espanjalaispariskunta, mutta toisaalta nykynuoret tahtovat oppia yhä enemmän muita kieliä ja muista kulttuureista, sekä liikkua eri maissa. ...Itsellänikin oli tässä jokin aika sitten eräs Erasmus-harjoittelussa ollut nuori vieras Espanjasta, tosin hän pitäytyi mieluiten vain erasmusnuorten seurassa ja käytti suurimman osan energiastaan vaihtaribiletyksen lisäksi suomalaisten tapojen päivittelemiseen, sen sijaan, että olisi tutustunut paikallisiin. Enpä usko, että hänkään edusti mitään normiespanjalaista, ehkä ennemminkin normierasmuslaista, jos niin voi sanoa. :-D

Arki-iltaa Torreviejan puistossa

Minulta on kysytty, eikö ole pelottavaa käyttää sohvasurffausta majoituksena. Vastaus on ei - kyllähän mikä tahansa tuntematon hotellikin voi tuottaa pettymyksen, samoin kuin kuka tahansa tapaamamme uusi ihminen. Turha sitä on pelätä, kokemukset ovat vain kokemuksia. Kun omaa tarpeeksi maalaisjärkeä ja osaa hieman lukea ihmisiä ja tilanteita, aavistaa usein jo netti-ilmoituksien perusteella, mitä paikkaa tai kontaktia on paras välttää. Kyse on siis intuitiosta - ja se kehittyy vain käyttämällä sitä. Joskus eteen tulee keskimääräistä hörhömpää, välinpitämättömämpää tai itsekkäämpää porukkaa, mutta sen edestä paljon, paljon enemmän sydämellisiä, fiksuja, ajattelevia ihmisiä, joiden kautta saa aivan uusia ideoita, asennetta, vinkkejä ja oivalluksia. En yhtään haikaile niiden yksinäisten vuosien perään, joita vietin Suomessa neljän seinän sisässä kärvistellen. Ja maailmahan on kylässä: astukaa ulos poteroistanne ja sanokaa naapurille "hola", ihan kotisuomessa, ja katsokaa mitä tapahtuu! Ei kukaan pure, heti ensimmäisenä ainakaan... ;-)

Kierrätysasiaa

 

Pariskunta kertoi Torreviejan poliittisen tilanteen olevan sellainen, että tämänhetkinen kunnanjohtaja on jopa vielä huonompi, kuin edellinen, josta syystä jätehuolto on niin surkealla tolalla. Kun siirryimme seuraavana päivänä asustelemaan naapurikylään Guardamar del Seguraan, oli silmäni lentää päästä, kun näin, miten siistiä joka paikassa oli ja miten täydellisesti kierrätys oli hoidettu verrattuna Torreviejaan. Joka kadunkulmalla oli sekajäteroskis, eikä tarvinnut tähyillä kauaa, kun jo näki keltaiset muovi-metallipöntöt ja tummansiniset paperi-kartonki-pöntöt, sekä lasin ja öljyjen kierrätyspöntöt (joiden väri ei nyt tule mieleen). Samainen Torreviejan kunnanjohto oli kuulemma myös syypää siihen, että hienot museot, juuri rakennettu kulttuuritalo yms seisoivat nyt tyhjillään, koska he olivat vain sulkeneet ne, ilman järjellistä syytä.


Espanjassa käyttötavaran kierrätys on aika lapsenkengissä. Toisaalta tyyli on toinen: jos jollain jää jotain käyttökelpoista, se jätetään roskiksille näkyville odottamaan uutta omistajaa, ja usein sellaisen myös nopeasti löytää. Tällä tavoin löysin lapseni lempi-España-paidan (joita on kyllä nyt jo varmaan neljä, kun hänen lempivärinsäkin on punainen...), uudenveroiset pitkät housut ja itselleni uudenveroiset urheilushortsit. Roskiksilta siis löytyy parempaa tavaraa kuin kirppareilta, joista olen nyt käynyt Reach Out - hyväntekeväisyyskirpparilla (asunnottomien hyväksi) Torreviejassa ja  Easy Horse Care Rescue Centerin kirpparilla Guardamarissa. Jälkimmäinen oli laadukkaampi ja palvelu kivempaa, mutta se oli myös pienempi ja täyteen ahdetumpi. Lisäksi kävin yhdessä täyteentungetussa yksityisessä second hand kaupassa Guardamarissa, joka ei oikein vakuuttanut. 

Kierrätyspaita ja yhteys avaruuteen

Paita maksoi täällä kaksi euroa.

Turistitouhuja

Viikko sitten sunnuntaina kävimme Torreviejan kelluvissa museoissa, jotka olivat nekin erittäin mieleenpainuva elämys! Entiseen poliisiveneeseen ja sukellusveneeseen pääsi tutustumaan 2 eurolla /hlö ja asiakkaan minimipituus oli 115cm jyrkkien rappusten vuoksi. Niissä oli opastus espanjaksi, mutta voisin kuvitella, että sen saisi etukäteen tilattuna myös englanniksi. Sen jälkeen pyörähdimme vielä Sevillanas-ferioilla katsomassa viimeisen päivän tanssijoita eri telttabaareissa.

Torpedoja ja sänkyjä sukellusveneessä

Leevi pääsi juuri ja juuri sisälle museoihin.

Viime reissulla minua ei olisi saanut kirveelläkään mihinkään suomalaisbaariin muutoin kuin kysymään neuvoa. Tällä kertaa kuitenkin halusin nähdä, millaista suomalaisviihdettä suomalaisille on tarjolla, ja kun Suomi-Seura oli vieläpä järjestänyt lastenhoidon, päätin repäistä ja mennä katsomaan stand up -esitystä Torreviejassa maanantai-iltana. Kyseessä oli rannassa paraatipaikalla oleva tyylikäs baari vierainaan koomikot Heikki Vilja ja Matti Patronen. Lysti kustansi ilman ruokailua 15 e plus lapsenhoito kympin. Ensimmäisen, nuoremmanoloisen moottoriturvan vitsit olivat melko typeriä, kuluneita ja sovinistisia, hän myös aukoi kovasti päätään siitä, miksi ylipäätään istumme suomibaarissa Espanjassa. Miehen joka toisesta lauseesta löytyi sana vittu, joten ei päässyt Suomen kielen kauneuskaan unohtumaan. Kun koomikko nauroi, yleisö nauroi, mielenkiintoista sinänsä. Toinen esiintyjä onneksi pelasti iltani kriteerini rajat ylittävällä laadulla. Hänen huumorinsa oli älykkäämpää ja vitsit tuoreempia. Yleisö ei tajunnut kaikkia, ja minua se huvitti. Ihmisenäkin Matti vaikutti miellyttävältä. En ole kovin paljon katsonut stand uppia, eikä se oikeastaan kovin paljoa edes kiinnosta. Oli silti ihan mukavaa päästä tuulettumaan hetkeksi lapsen kanssa 24/7 -elämästä.

Maanantaina vierailimme Zenia Boulevardilla (ostoskeskus), jonka tapas-paikkaa en todellakaan suosittele kenellekään. Muuten shoppailupaikka on varmasti perusturistien mieleen (ja myyjien, kun myös hinnat ovat sen mukaisia). Tiistaina kärräilin nukkuvaa poikaa Torreviejan mitään sanomattomalla Habaneras-ostarilla, koska käsilaukkuni on lopullisesti hajonnut. En löytänyt sopivaa kankaista tai aitoa nahkaista. Tiedän, että ulkoilmamarkkinoilta sellaista ei kauaa tarvitsisi etsiä...

Guardamar del Segurassa on suuret puistoalueet. Toisen edustalta löysin taulun, jossa on qr-koodit, joilla saa eri kävelyreiteille opastuksen paikan historiasta omaan älylaitteeseen! Itse olen tällä reissulla nyt vähemmän perehtynyt historiaan, joten olisi ollut mielenkiintoista päästä tuollaiselle kävelylle. Lapsen kanssa menen kuitenkin hänen ehdoillaan, joten leikkipuistot tulevat sitäkin tutummiksi. Guardamarin pienempi, kiva puisto on lintupuisto, jossa oli ainakin yksi joutsen, eri värisiä valtavan lihavia sorsia poikineen, hanhia ja kilpikonnia vihreässä vedessä. Kilpparivauvoja ja sorsanpoikia oli ihana seurailla, mutta rannalla loikova kuollut lintu vähän latisti tunnelmaa, kun näki samalla kuinka ihmiset tuputtivat eläimille hurjia määriä valkoista leipää ja maa oli paikoin täynnä lasinsiruja. 

Muovia muovia...

 

Ensimmäiset talkoot

 

Ensimmäiset roskienkeruutalkoomme järjestimme Guardamarissa, jossa sohvasurffasimme muutaman yön erään suomalaisen eläkeläisnaisen luona. Hän oli bongannut meidät SE-lehden artikkelista. Hän itsekin oli vain lomalla siellä, tai oikeammin hoitamassa 101-vuotiasta isäänsä, joka kaksi vuotta aiemmin oli halunnut siirtyä Espanjaan hoitokotiin. Asunto oli perusturistipaikka:  ylihintainen, hieman homeinen, likainen ja kolkko lukaali hienolla parvekkeella ja näkymällä merelle. Talkoisiin saapui myös nuori, Torreviejassa kahdeksan vuotta asunut suomalaisnainen, joka on nyt äitiyslomalla. Guardamarin rannan olin jo Leevin kanssa todennut melko siistiksi verrattuna Torreviejaan, mutta toisaalta hiekalla istuessa huomasi maan olevan täynnä pientä mikromuovia, jota edellispäivänä keräsin auringossa makoillessa. Alan todella vähentää kalan syöntiä...

Siivoilimme reilun tunnin ja sitten vilvoittelimme - toiset meressä, toiset varjossa. Suunnittelimme seuraavat talkoot kuun viimeiselle viikolle suolajärven rannalle Torreviejaan, koska siellä tuntuu olevan eniten tarvetta näillä seuduilla. Siihen asti kiertelemme pohjoisempana Costa Blancan rannikkoa ja vuoristoa vanhempieni retkiautolla. Mikä upea mahdollisuus! Kirjoitan pikapuoliin vielä toisen blogipostauksen viime päivistä ja maisemanvaihdoksesta.

ps. lisää kuvia Instagramissa.