 |
| Ensimmäisen sohvasurffauspaikkani ilmoitustaululta. |
Tälläisissä tunnelmissa kirjoitin edellistä blogipostaustani. Olin yrittänyt monta päivää saada selville, miten ja mihin matkustaisimme seuraavaksi ja missä yöpyisimme. Aikani oli valunut johonkin, enkä oikein ollut päässyt tavoitteisiini roskienkeruussakaan. Vanhempieni kanssa kommunikoinnissa oli suuria haasteita, eikä tuntien työ tuottanut tulosta, vaan mikään ratkaisuni ei kelvannut heille niin, että voisimme viettää aikaa yhdessä. Lopulta heitin vaan umpimähkään kaupungin nimen: Calpe, josta äitini varasi hostellin minulle ja pojalleni. Minulla ei ollut hajuakaan mitä siellä olisi.
Alunperinhän suunnitelmamme oli matkustaa Madridin kautta junalla Fuengirolaan. Costa del Sol ei kuitenkaan tällä kertaa oikein vetänyt puoleensa, vaikka meillä olisi sielläkin ollut tiedossa hienoja kohtaamisia. Vanhempanikaan eivät olleet varmoja, jaksaisivatko he ajaa etelään asti. Pohjoisempi rannikko olikin kyllä mieleenpainuva paikka vuorineen, jylhine rantoineen ja kauniine turkoosinvärisine meren poukamineen. Jos olisimme jääneet Torreviejaan ilman autoa, olisimme saaneet aika yksipuolisen kuvan Costa Blancasta. Mutta tästä kaikesta lisää seuraavassa postauksessa...
Lauantaina 21.10. menimme yöksi El Mojóniin (Pilar de la Horadadaan). Leevi sai nukkua retkiautossa, minä uusien ystävieni luona. Olen todella kiitollinen yhden yön yhtämittaisista, hyvälaatuisista unista! Illalla menin ystäväperheen kanssa Pilar de la Horadadan fiestoille, jotka olivat kyllä näkemisen arvoiset. Kulkueessa tanssivat kaikki vauvasta mummoihin, paikallinen punainen risti / puoli kuu oli myöskin mukana kehitysvammaisten tanssijoiden kanssa. Monta kertaa liikutuin osallistujien yhteisestä ilosta!
 |
| Hevosetkin oli opetettu tanssimaan! |
 |
| Kävelyllä rannassa jossain Campoamorin ja Zenian välissä. |
Sunnuntaiaamuna pääsin pitkästä aikaa pitkälle kävelylle ystävättäreni kanssa aivan upeisiin maisemiin Torreviejan eteläpuoleiselle rannikolle, jossa on myös luonnonsuojelualue harvinaisen mikroilmastonsa vuoksi. Poikani kävi sillä aikaa katsomassa flamingoja toisella luonnonsuojelualueella vanhempieni kanssa. Sitten menimme espanjalaiseen tyyliin sunnuntailounaalle paikallisten suosimaan kauppakeskukseen, jonka kaikuvassa ravintolakerroksessa melu oli lähes korvia huumaava. Lopulta lähdimme kohti uusia seikkailuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti