Iloa & ihmetystä: Operaatio NikkeNakke: Päivät 4-6. Suunnittelua, chillailua ja siivoilua

Siesta on lopuillaan. Tänään on Valencian päivä - pyhäpäivä, eli paikalliset lienevät sukulaisineen syömässä jälkiruokiaan suurissa pitkissä pöydissä, lasten juostessa ympärillä. Torstaina taas koko Espanjassa pysähdytään ja suljetaan työpaikat, kun vietetään Espanjan päivää. Onneksi jotkut supermercadot ovat aamupäivän auki, jos tulee tarvetta kauppareissulle.

Torreviejalaisia etanoita ennen siestaa

Alkuloma on mennyt paikkaan tutustuessa ja paikallisille tavoille opetellessa, ja vaikka välillä levoton mieli ei jaksaisi olla paikallaan näin kauaa, niin tiedän, etten todellakaan pystyisi enää mihinkään yhden-kahden viikon lomailuihin. Se vain ei ole mun juttuni! Nyt ehdimme todella tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Odotan innolla tulevaa sohvasurffausta: Olemme menossa viikon päästä yhden flamenco-openakin toimivan NGO-työntekijän luokse, ja muita paikkoja on etsinnässä.

Muovin saastuttama ruokasuola

Tänä aamuna kävimme kauniilla punaisella suolajärvellä siivoamassa sen aiemmin löytämämme, lähiseudun pahimman näköisen muoviläjän. Sen raahaaminen kerralla neljässä 50 litran säkissä, yhden 30 litran säkin ja yhden lasten teltan, jonka löysimme ojasta, otti vähän hauiksille, kun ei ole autoa käytössä. Olen viivytellyt autonvuokrauksen kanssa, koska on niin paljon muunlaisia tapoja kulkea: kimppakyydit, blablacars, julkiset liikennevälineet, yms. Ja tänään sain kuulla ilouutisen: vanhempani ovat tulossa retkiautolla tänne vajaan kahden viikon päästä, jolloin pääsemme liftaamaan heidän kyydillään moneen paikkaan, kuten Madridiin ja Fuengirolaan.

Laguna salada de Torrevieja

Kaukana siintävät suolakasat

Suolajärvellä siivoillessa surullisinta on se pölyksi hajoava muovimuju, mikä on lähtöisin ohuista muovipusseista, mutta myös paksummista roskista, jotka ovat olleet paahteessa tarpeeksi kauan. Luin vähän aikaa sitten hesarista amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan kaikkialla maailmassa merisuola on jo muovin saastuttamaa. Onkohan näiltä järviltä peräisin olevasta suolasta otettu vastaavia näytteitä? Kuinka kauan elimistömme kestää tämän kaiken kemikaalikuorman, jota ravintomme on täynnä? Kuinka kauan miehet säilyttävät lisääntymiskykynsä? Muovikasoja on täällä kaikista eniten "hylätyillä" tonteilla, mutta niille emme viitsi kovin paljoa mennä, ettemme saisi poliiseja, villieläimiä tai vihaisia omistajia peräämme.

Lentokummiksi ja muuta hyväntekeväisyyttä

Koirista puheen ollen: Tänään saimme vihdoinkin kummitettavat!!! Olin ajatellut kuljettavani yhden tai kaksi koiraa Suomeen, mutta Espanjan kulkukoirat ry (jolla on Eviran maahantuontilupa), varasikin koneen loput neljä koirapaikkaa, eli saan kunnian kuljettaa neljä haukkua uuteen kotiinsa! Vielä, kun pääsisimme tutustumaan heidän tarhalleen ennen paluuta, käymään vaikka lenkittämässä osaa kaveruksista...

Lauantaina tutustuimme ihanaan suomalaiseen Ameen perheeseen, jonka kanssa kävimme katsomassa pride-tyyppistä "näkymätöntä paraatia" La Matassa. Ameet vierailivat sunnuntaina lähellä sijaitsevassa Easy Horse Care Rescue Centerissä, ja Niko tekikin sieltä viimeisimmän vloggauksensa. Heppatilalla voi tehdä vapaaehtoistyötä, ja avoimet ovet vierailijoille on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina. Niko on tubettanut myös hauskan pätkän Espanjan ihmeistä "vastaiskuksi" aamulehteen videoita tekevälle espanjalaiselle Ericille. Pariskunnalla on vihreät arvot, joka lisää huomattavasti keskustelun helppoutta kanssaan, kun on tälläinen jalat maassa kulkeva idealisti.

Alla kuvasatoa viime päiviltä. Tänään teen vielä doodle-kalenterin ja yritän saada porukan kasaan talkoita varten. Seuraavan bloggauksen voisin kirjoittaa yksin lapsen kanssa reissaamisen näkökulmasta... Se kun on välillä hieman haastavaa.

Hasta luego!