Operaatio NikkeNakke: Päivät 12.-17. Sohvasurffausta ja ekat talkoot Guardamarissa

Auringonnousu Guardamar del Segurassa

Matkamme alkaa olla jo reilusti yli puolen välin ja nyt on sitten saatu maistaa sohvasurffaustakin. Varsinkin, jos olet yksin reissussa, suosittelen couchsurfingia todella varteenotettavana vaihtoehtona, sillä sen lisäksi, että se on ilmaista, pääset samalla tutustumaan paikallisiin ihmisiin ja kurkistamaan heidän elämäänsä "sisältä päin"! Myös AirBnb:ssä on sama mahdollista, jos hyvä onni käy, varsinkin jos otat itsellesi pelkän makuuhuoneen paikallisen ihmisen kodista. Pienen lapsen kanssa sopivia Couchsurfing-paikkoja on ymmärrettävästi hieman haastavampaa löytää, kuin yksin reissatessa, ja etsiminen ja jatkuva tavaroiden purkaminen ja pakkaaminen voi olla stressaavaa. Ensi kerralla yritän päästä jo ennen reissua aktiiviseksi maailmanlaajuiseen eläintenhoitorinkiin (esim tässä linkissä yksi), joissa maksetaan vuosimaksu, ja voidaan sen jälkeen sopia loma-aikojen talonmiestyksestä ihmisten kodeissa. Olisi kivaa lukea kokemuksia niistä touhuista! Ilman lasta myös workaway-tyyppiset sivustot voivat tarjota hyviä mahdollisuuksia edulliseen matkailuun, jolla on arvoa. Siellä vaan näyttää äkkiselaamalla olevan aika runsain määrin paikkoja, joista pitää suodattaa jollain keinoin ne luotettavimmat...

Sohvasurffausta espanjalaisperheessä

Olen yöpynyt nyt (23.10.) jo kolmessa "sohva"paikassa, joista viimeisimmässä yksin, kun poikani pääsi Espanjaan saapuneiden vanhempieni retkiautoon tutimaan. Kerron tämänkertaisessa postauksessa kahdesta ensimmäisestä kokemuksesta. Ensimmäinen oli yksi yö paljasjalkaisen torreviejalaisen Rebecan ja hänen slovekialaislähtöisen miesystävänsä luona aivan Torreviejan keskustassa. Tämä ihastuttava pariskunta otti meidät sydämellisesti vastaan kodikkaan matkateemaisesti sisustettuun asuntoonsa. He kertoivat elämästään, jakoivat keittiön ja muut yhteiset tilat kanssamme, tarjosivat suihkun ja seuraansa, kävivät kanssamme puistossa illalla ja olivat kaikin puolin mahtavia tyyppejä! Olin toki jo netin kautta saanut sen kuvan, että meillä mielenkiinnonkohteet ja arvot täsmää, sen verran avoimia he olivat myös cs-profiileissaan. Sain myös ymmärrystä siitä, millä rahalla täällä voi asua (toki he ovat saaneet tuttunsa kautta tosi halvan ja hyväkuntoisen asunnon, jollaisia ei ihan jokainen saa) ja muutakin näkökulmaa paikallisten arkeen.



Rebeca on noin 25-vuotias ihanan elämäniloinen nainen, joka opettaa mm.flamencoa ja työskentelee sosiaalityöntekijänä kehitysvammaisten parissa. Hänen arkensa ja viikonloppunsa ovat kiireisiä, mutta loppuviikosta hänellä on kaksi päivää vapaata. Hän osaa erinomaisesti englantia varmasti pitkälti vapaaehtoistyö- ym. ulkomaankokemustensa vuoksi. Miesystävänsä kanssa hän oli tavannut Puolassa vapaaehtoistyöreissulla. Nyt mieskin osaa hyvin espanjaa, vaikka keskenään he puhuvat englantia. Pariskunta ei siis ole mikään perinteinen espanjalaispariskunta, mutta toisaalta nykynuoret tahtovat oppia yhä enemmän muita kieliä ja muista kulttuureista, sekä liikkua eri maissa. ...Itsellänikin oli tässä jokin aika sitten eräs Erasmus-harjoittelussa ollut nuori vieras Espanjasta, tosin hän pitäytyi mieluiten vain erasmusnuorten seurassa ja käytti suurimman osan energiastaan vaihtaribiletyksen lisäksi suomalaisten tapojen päivittelemiseen, sen sijaan, että olisi tutustunut paikallisiin. Enpä usko, että hänkään edusti mitään normiespanjalaista, ehkä ennemminkin normierasmuslaista, jos niin voi sanoa. :-D

Arki-iltaa Torreviejan puistossa

Minulta on kysytty, eikö ole pelottavaa käyttää sohvasurffausta majoituksena. Vastaus on ei - kyllähän mikä tahansa tuntematon hotellikin voi tuottaa pettymyksen, samoin kuin kuka tahansa tapaamamme uusi ihminen. Turha sitä on pelätä, kokemukset ovat vain kokemuksia. Kun omaa tarpeeksi maalaisjärkeä ja osaa hieman lukea ihmisiä ja tilanteita, aavistaa usein jo netti-ilmoituksien perusteella, mitä paikkaa tai kontaktia on paras välttää. Kyse on siis intuitiosta - ja se kehittyy vain käyttämällä sitä. Joskus eteen tulee keskimääräistä hörhömpää, välinpitämättömämpää tai itsekkäämpää porukkaa, mutta sen edestä paljon, paljon enemmän sydämellisiä, fiksuja, ajattelevia ihmisiä, joiden kautta saa aivan uusia ideoita, asennetta, vinkkejä ja oivalluksia. En yhtään haikaile niiden yksinäisten vuosien perään, joita vietin Suomessa neljän seinän sisässä kärvistellen. Ja maailmahan on kylässä: astukaa ulos poteroistanne ja sanokaa naapurille "hola", ihan kotisuomessa, ja katsokaa mitä tapahtuu! Ei kukaan pure, heti ensimmäisenä ainakaan... ;-)

Kierrätysasiaa

 

Pariskunta kertoi Torreviejan poliittisen tilanteen olevan sellainen, että tämänhetkinen kunnanjohtaja on jopa vielä huonompi, kuin edellinen, josta syystä jätehuolto on niin surkealla tolalla. Kun siirryimme seuraavana päivänä asustelemaan naapurikylään Guardamar del Seguraan, oli silmäni lentää päästä, kun näin, miten siistiä joka paikassa oli ja miten täydellisesti kierrätys oli hoidettu verrattuna Torreviejaan. Joka kadunkulmalla oli sekajäteroskis, eikä tarvinnut tähyillä kauaa, kun jo näki keltaiset muovi-metallipöntöt ja tummansiniset paperi-kartonki-pöntöt, sekä lasin ja öljyjen kierrätyspöntöt (joiden väri ei nyt tule mieleen). Samainen Torreviejan kunnanjohto oli kuulemma myös syypää siihen, että hienot museot, juuri rakennettu kulttuuritalo yms seisoivat nyt tyhjillään, koska he olivat vain sulkeneet ne, ilman järjellistä syytä.


Espanjassa käyttötavaran kierrätys on aika lapsenkengissä. Toisaalta tyyli on toinen: jos jollain jää jotain käyttökelpoista, se jätetään roskiksille näkyville odottamaan uutta omistajaa, ja usein sellaisen myös nopeasti löytää. Tällä tavoin löysin lapseni lempi-España-paidan (joita on kyllä nyt jo varmaan neljä, kun hänen lempivärinsäkin on punainen...), uudenveroiset pitkät housut ja itselleni uudenveroiset urheilushortsit. Roskiksilta siis löytyy parempaa tavaraa kuin kirppareilta, joista olen nyt käynyt Reach Out - hyväntekeväisyyskirpparilla (asunnottomien hyväksi) Torreviejassa ja  Easy Horse Care Rescue Centerin kirpparilla Guardamarissa. Jälkimmäinen oli laadukkaampi ja palvelu kivempaa, mutta se oli myös pienempi ja täyteen ahdetumpi. Lisäksi kävin yhdessä täyteentungetussa yksityisessä second hand kaupassa Guardamarissa, joka ei oikein vakuuttanut. 

Kierrätyspaita ja yhteys avaruuteen

Paita maksoi täällä kaksi euroa.

Turistitouhuja

Viikko sitten sunnuntaina kävimme Torreviejan kelluvissa museoissa, jotka olivat nekin erittäin mieleenpainuva elämys! Entiseen poliisiveneeseen ja sukellusveneeseen pääsi tutustumaan 2 eurolla /hlö ja asiakkaan minimipituus oli 115cm jyrkkien rappusten vuoksi. Niissä oli opastus espanjaksi, mutta voisin kuvitella, että sen saisi etukäteen tilattuna myös englanniksi. Sen jälkeen pyörähdimme vielä Sevillanas-ferioilla katsomassa viimeisen päivän tanssijoita eri telttabaareissa.

Torpedoja ja sänkyjä sukellusveneessä

Leevi pääsi juuri ja juuri sisälle museoihin.

Viime reissulla minua ei olisi saanut kirveelläkään mihinkään suomalaisbaariin muutoin kuin kysymään neuvoa. Tällä kertaa kuitenkin halusin nähdä, millaista suomalaisviihdettä suomalaisille on tarjolla, ja kun Suomi-Seura oli vieläpä järjestänyt lastenhoidon, päätin repäistä ja mennä katsomaan stand up -esitystä Torreviejassa maanantai-iltana. Kyseessä oli rannassa paraatipaikalla oleva tyylikäs baari vierainaan koomikot Heikki Vilja ja Matti Patronen. Lysti kustansi ilman ruokailua 15 e plus lapsenhoito kympin. Ensimmäisen, nuoremmanoloisen moottoriturvan vitsit olivat melko typeriä, kuluneita ja sovinistisia, hän myös aukoi kovasti päätään siitä, miksi ylipäätään istumme suomibaarissa Espanjassa. Miehen joka toisesta lauseesta löytyi sana vittu, joten ei päässyt Suomen kielen kauneuskaan unohtumaan. Kun koomikko nauroi, yleisö nauroi, mielenkiintoista sinänsä. Toinen esiintyjä onneksi pelasti iltani kriteerini rajat ylittävällä laadulla. Hänen huumorinsa oli älykkäämpää ja vitsit tuoreempia. Yleisö ei tajunnut kaikkia, ja minua se huvitti. Ihmisenäkin Matti vaikutti miellyttävältä. En ole kovin paljon katsonut stand uppia, eikä se oikeastaan kovin paljoa edes kiinnosta. Oli silti ihan mukavaa päästä tuulettumaan hetkeksi lapsen kanssa 24/7 -elämästä.

Maanantaina vierailimme Zenia Boulevardilla (ostoskeskus), jonka tapas-paikkaa en todellakaan suosittele kenellekään. Muuten shoppailupaikka on varmasti perusturistien mieleen (ja myyjien, kun myös hinnat ovat sen mukaisia). Tiistaina kärräilin nukkuvaa poikaa Torreviejan mitään sanomattomalla Habaneras-ostarilla, koska käsilaukkuni on lopullisesti hajonnut. En löytänyt sopivaa kankaista tai aitoa nahkaista. Tiedän, että ulkoilmamarkkinoilta sellaista ei kauaa tarvitsisi etsiä...

Guardamar del Segurassa on suuret puistoalueet. Toisen edustalta löysin taulun, jossa on qr-koodit, joilla saa eri kävelyreiteille opastuksen paikan historiasta omaan älylaitteeseen! Itse olen tällä reissulla nyt vähemmän perehtynyt historiaan, joten olisi ollut mielenkiintoista päästä tuollaiselle kävelylle. Lapsen kanssa menen kuitenkin hänen ehdoillaan, joten leikkipuistot tulevat sitäkin tutummiksi. Guardamarin pienempi, kiva puisto on lintupuisto, jossa oli ainakin yksi joutsen, eri värisiä valtavan lihavia sorsia poikineen, hanhia ja kilpikonnia vihreässä vedessä. Kilpparivauvoja ja sorsanpoikia oli ihana seurailla, mutta rannalla loikova kuollut lintu vähän latisti tunnelmaa, kun näki samalla kuinka ihmiset tuputtivat eläimille hurjia määriä valkoista leipää ja maa oli paikoin täynnä lasinsiruja. 

Muovia muovia...

 

Ensimmäiset talkoot

 

Ensimmäiset roskienkeruutalkoomme järjestimme Guardamarissa, jossa sohvasurffasimme muutaman yön erään suomalaisen eläkeläisnaisen luona. Hän oli bongannut meidät SE-lehden artikkelista. Hän itsekin oli vain lomalla siellä, tai oikeammin hoitamassa 101-vuotiasta isäänsä, joka kaksi vuotta aiemmin oli halunnut siirtyä Espanjaan hoitokotiin. Asunto oli perusturistipaikka:  ylihintainen, hieman homeinen, likainen ja kolkko lukaali hienolla parvekkeella ja näkymällä merelle. Talkoisiin saapui myös nuori, Torreviejassa kahdeksan vuotta asunut suomalaisnainen, joka on nyt äitiyslomalla. Guardamarin rannan olin jo Leevin kanssa todennut melko siistiksi verrattuna Torreviejaan, mutta toisaalta hiekalla istuessa huomasi maan olevan täynnä pientä mikromuovia, jota edellispäivänä keräsin auringossa makoillessa. Alan todella vähentää kalan syöntiä...

Siivoilimme reilun tunnin ja sitten vilvoittelimme - toiset meressä, toiset varjossa. Suunnittelimme seuraavat talkoot kuun viimeiselle viikolle suolajärven rannalle Torreviejaan, koska siellä tuntuu olevan eniten tarvetta näillä seuduilla. Siihen asti kiertelemme pohjoisempana Costa Blancan rannikkoa ja vuoristoa vanhempieni retkiautolla. Mikä upea mahdollisuus! Kirjoitan pikapuoliin vielä toisen blogipostauksen viime päivistä ja maisemanvaihdoksesta.

ps. lisää kuvia Instagramissa.

Operaatio NikkeNakke: Päivät 7-11. Aurinkoa, priorisointia ja uusia ystäviä

Yksi Lago Jardinin lukuisista suihkulähteistä

Pienen lapsen kanssa yksin matkailusta

Päätin jo ekalla viikolla jäädä tänne Lago Jardiniin, Torreviejaan, suunniteltua pidemmäksi ajaksi, ihan käytännön helpotukseksi, jossa olennaisinta on tietenkin arjen haasteellisuus yksin pienen lapsen kanssa minibudjetilla matkatessa. Vaikka nykyisestä asunnosta tulee enemmän laskua kuin sohvasurffauksesta tai muista edullisista tavoista asua (AirBnb, talovahtina toimiminen jne.) niin sellaisten etsiminen ja jatkuva paikasta toiseen muuttaminen vieraassa maassa tuottaisi mulle nyt liikaa stressiä. (Yksinmatkustajan olisi helpompi löytää sopiva sohvannurkka. Toisaalta nyt tutustun varmasti aivan erilaisiin ihmisiin, kuin yksin.) Ja mitä kauemmin Torreviejan seuduilla aikaani olen viettänyt, sitä kodikkaammalta täällä tuntuu. - Tunnelma on kaikin puolin erittäin mukava, ainakin tähän aikaan vuodesta. Paikalliset suhtautuvat meihin ystävällisesti lähes aina. Olen varma, että tulen näille seuduille vielä uudestaan.

Viime päivinä olen kuunnellut edelleen paljon lapseni toiveita, ja valitettavasti hänen intonsa kerätä roskia on hieman laantunut. Olemme silti kävelleet paljon, ehkä lähes liikaakin voimiimme nähden. Olemme tutkineet ympäristöä, jutelleet roskaamisongelmasta, miettineet, mistä roskia kannattaa kerätä ja mistä ei, sekä etsineet ihmisiä, jotka haluaisivat osallistua talkoisiin. Niihin paikkoihin, jotka oikeasti vaatisivat siivousta, tarvitsisimme auton, ja mun budjettini ei nyt anna myöten sen vuokraamiseksi. No, eihän tätä voinut tietää, ennen kuin saapui itse asian toteamaan.

Millähän nämä roskat onkisi keskustan rannoilta jokaisen kivenlohkareen välistä?

"Museot eivät halua meitä, yhyy"

 

Meillä on ollut surkea onni museoiden kanssa. Vaikka olemme jo tottuneet odotteluun ja mañana-meininkiin, niin on jotenkin turhauttavaa, kun jo kolme museoreissua on epäonnistunut, ja niihin on kulunut ihan kiitettävästi aikaa ja kengänpohjia. Ensin päätimme vierailla luonnontieteellisessä museossa, jonka esitteen löysimme edellisestä asunnosta. No… sitähän ei ole olemassakaan, eikä millään löytämälläni nettisivulla kerrota, ettei ole. Se on toiminut ainakin vuosina 2010 ja 2011. Se siitä. 

Sitten päätimme mennä kelluviin museoihin, eli sukellusveneeseen ja toiseen vanhaan alukseen Torreviejan sataman laidalla, espanjaksi Museos Flotantes. Sinnekin oli pienen kanssa riittävän pitkä kävelymatka. Alusten pitäisi olla auki keskiviikosta sunnuntaihin, mutta paikalta löytyi vain suljettu portti, kourallinen kiukkuisia turisteja ja vanha kalastaja, joka toisteli jotain lausetta, josta ymmärsin vain ”sabado y domingo” (lauantai ja sunnuntai). Ilmeisesti syy oli se, että oli Espanjan kansallispäivän aatto. Seuraavaksi suuntasimme ensimmäistä kertaa turisti-infoon, jotta emme enää erehtyisi.

Museos Flotantesin suljetut portit keskiviikkona, kansallispäivän aattona.

Museos Flotantes, Torreviejan satama

Turisti-infosta saimme mukaamme nähtävyyksien aukioloajoista koostetun A4-arkin, johon oli käsin korjailtu aikoja. En luota paperiin pätkääkään, saatikka virkailijan sanaan. Hän nimittäin kertoili selvällä englannilla, että ”huomenna on kansallispäivä, jolloin muut museot ovat kiinni, mutta suola- ja merenkulkumuseo on auki!” Suhtauduin epäilevästi, mutta kävin silti tarkistamassa asian seuraavana päivänä: KIINNI. Onneksi tajusin varoittaa lasta, sillä kyllä häntä alkoi jo pikkuisen harmittaa tämä touhu. Virkailija väitti myös kelluvien museoiden olevan kansallispäivän jälkeisenä perjantaina auki, mutta tässä kohtaa luotin enemmän kalastajaan kuin viralliseen tietoon, enkä mennyt katsomaan. Viidakkorumpuun luottaminen tuntuu olevan Espanjassa muutoinkin järkevintä tämän tyyppisissä asioissa.

Tänään lauantaina kävimme vihdoin suolamuseossa, joka pienuudestaan huolimatta yllätti hienoudellaan, kiinnostavuudellaan ja ilmaisella sisäänpääsyllään. Museossa oli runsaasti tarkkoja, tarinallisia pienoismalleja, historiallisia merenkulun ja kaupankäynnin esineitä ja muun muassa todella kauniita suolasta tehtyjä koristeita, joista tuli mieleen Lumikuningattaren maailma. Sinne tekisi mieli mennä uudestaankin. Huomenna toivottavasti ehdimme kelluviin museoihin, jos heräämme tarpeeksi ajoissa.

No ollaan sitten auringossa :)

Lapseni on nauttinut selvästi eniten uima-altaalla sukeltelusta. Hänhän oppi uimaan kunnolla aivan kesän lopussa, ja viihtyisi altaalla aamusta iltaan. Valitettavasti kloorivettä on jatkuvasti mennyt myös väärään kurkkuun ja vatsaan, joten nyt joudumme pitämään taukoa allasalueella makoilusta, ettei poika tulisi enempää kipeäksi. Onneksi Torreviejan mikroilmasto on ainutlaatuisen terveyttä edistävä suolajärviensä vuoksi, WHO onkin luokitellut Torreviejan ja sen lähialueet yhdeksi maailman terveellisimmistä ilmastoalueista! Se saattaa olla suotuisa hengitys-, iho- ja nivelongelmille. Itse tehostan vaikutusta nivelilleni syömällä samalla kuurin hevoskastanjaa, jolla parantui taannoin polvirustovammani, johon leikkaustakin ehdotettiin. Vaikka apteekista saisi ilman reseptiä lähes mitä tahansa lääkkeitä, olen toistaiseksi tarvinnut vain homeopatiaa ja luontaislääkkeitä, joihin henkilökunnalla on mahtava asiantuntemus! Kyllä tulee ikävä Suomessa tätä kaikkea, ja hintoja…

Parina ekana iltana ehdimme altaalle vasta kuutamouinnille...

Kävimme myös Torreviejan pienillä Sevillanas-tanssia esittelevillä Ferioilla, jotka oli jostain syystä siirretty keväältä lokakuulle. Siellä sattuikin torstaina olemaan lasten päivä, ja ihanan rauhallista juuri ennen siestaa. Lavalla oli jokin Mimi ja Kuku -tyyppinen kaksikko. Lapseni sai valita kaksi laitetta, joihin pääsi. Toisessa hän sai juosta ja kiipeillä mielin määrin flamencovaatteisten pikkutyttöjen kanssa kilpaa, toinen oli törmäilyautot, jossa oikeasti törmäillään, toisin kuin Suomessa, missä törmäilyautoilla törmäily on, tietenkin, kiellettyä… Lasten tanssiesitystä olisi ollut mahtavaa saada seurata, mutta emme jaksaneet jäädä paahteeseen ottamaan selvää, oliko sellaista luvassa, vaikka lapsille jaettiin katsomossa limsaa virvoitukseksi.

Törmäilyautoissa valvoja näyttää mallia, miten ajetaan päin. Alun kauhistuneisuuden jälkeen Leevikin uskalsi tehdä perässä!

Vastaan tuli vaippahousuisia flamencotyttöjä, joilla oli korvikset, meikit ja korkokengät...

Uusia ystäviä ja leikkikavereita

 

Torreviejan suomalaiset ovat ihanan yhteisöllisiä. Piirit ovat pienet, mutta en ole lyhyen vierailuni aikana törmännyt kyräilyyn tai muuhun sellaiseen. Keskiviikkoisin Los Balconesin leikkipuistossa kokoontuvat lapsiperheet: voi sitä onnea, kun poikani pääsi pelaamaan jalkapalloa upouudessa Messi-paidassaan ja FCB-lippiksessään, vaikkei ymmärrä säännöistä tuon taivaallista! Suomalaiset isät ja yksi äiti pelasivat leikkimielisesti lapsia vastaan ja tunnelma oli hellyyttävän mukava. Perjantaina olisi ollut äitien ilta, jonka jätin kuitenkin väliin tällä kertaa. Sen sijaan olimme koko päivän uuden ystäväperheemme kanssa. Ensin kävimme kolmistaan uuden ystäväni kanssa Torren perjantaisilla Mercadillolla, markkinoilla, jossa myydään hedelmiä, vihanneksia ja kaikkea mahdollista, muun muassa edullisia, espanjalaisia laatukenkiä, joita oli tuotu myyntiin myös aivan läheltä, Elchen kenkätehtaalta. Iltapäivällä pääsin pyöräilemään hänen miehensä kanssa pitkin upeita rantoja Torreviejan eteläpuolella ja lapseni sai leikkiä ikäistensä kanssa. Kaiken lisäksi tuntuu, kuin olisimme tunteneet jo kauemmin kuin nämä muutamat päivät.

Espanjaa olen puhunut vähemmän kuin viimeksi, mutta en jaksa ottaa siitäkään stressiä. Onneksi pääsemme tiistaina yöksi erään nuoren espanjalaisnaisen luokse, ja näillä näkymin katsomaan myös flamencotuntia. Viime reissulla, kun yritin väkisin tutustua espanjalaisiin, tunsin itseni vain päivä päivältä yksinäisemmäksi. Hiljaa hyvää tulee! Ja onneksi täällä ei olla niin ärsyyntyneitä turisteihin, kuin joillain seuduilla. Torreviejassahan melkein puolet virallisista asukkaista on syntynyt muualla kuin Espanjassa. Kaikki näyttävät elävän sulassa sovussa, ainakin meidän valveillaoloaikoinamme. Luulen kuitenkin, että jos voisin valita asumisen Espanjassa, ja mulla olisi auto, muuttaisin pienempään kylään johonkin lähiseuduille, jotta mun olisi pakko puhua espanjaa ja päästä sisään kulttuuriin. (Ja hinnat olisivat edullisempia.) En usko, että tuntisin oloani koskaan oikeasti, syvemmällä tasolla kotoisaksi, jos en alkaisi puhua Espanjaa ja tutustuisi alkuperäisespanjalaisiin.

Roskat herättävät tunteita

 

Vaikka olen törmännyt yllättävän positiiviseen vastaanottoon projektistamme, niin myös toisenlaiset reaktiot ovat tulleet tutuiksi. Pari vakiomarisijaa on jo facebookissa pahoittanut mielensä roskienkeruusta tai operaation joukkorahoituskokeilun mainostamisesta, mutta vaikeinta on suhtautua ihmisiin, jotka eivät jaksa/halua/osaa lukea (tai edes selata kuvia) aiheesta, vaan kommentoivat tyyliin ”Roskia keräämään Espanjaan, hulluinta mitä olen koskaan kuullut” tai ”Eihän Espanjassa ole mitään roskia”. Olen päätynyt poistamaan tälläiset kommentit somesta, koska niitä on ollut onneksi vain pari, eikä siitä ole ollut mulle liikaa vaivaa. En myöskään jaksa katsella, kun ihminen hankkii itselleen netissä tyhmän mainetta ”roskan vuoksi”, saati jos siitä syntyisi riitaa muiden kanssa. Mulle tietenkin saa nauraa niin paljon kuin huvittaa, nauru pidentää ikää! 😊 Olen säästynyt toistaiseksi rumimmilta somekommenteilta, onneksi, sillä olen aika herkkätunteinen, vaikka tietäisinkin, että rumuus on kommentoijassa, ei kohteessa… Luulen kuitenkin menneeni jo sen verran pitkälle epämukavuusalueelleni julkisuuden suhteen, että en voi palata tästä reissusta muuttumattomana, vaan mua yhä vähemmän hetkauttaa, mitä joku Matti tai Maija Meikäläinen ajattelee.

Kukapa ei haluaisi olla oikea poika, jolla on oikeat aivot?

Live-keskusteluissakin ihmisten reaktiot vaihtelevat melkein laidasta laitaan: Joko ollaan tosi iloisia ja tsempataan, tai sitten otetaan koko aiheesta puhuminen henkilökohtaisesti, aletaan puolustella, tai jopa tuohdutaan: ”Minä kyllä kierrätän kaiken, vaikkei täällä kukaan paikallinen kierrätä! Ei minun tarvitse tehdä mitään muuta, enkä tee.” Yritän aina painottaa, etten mä ketään vaadi kierrättämään tai osallistumaan talkoisiin, vaikka olenkin iloinen aina kun joku haluaa mukaan. Parasta olisi päästä vaikuttamaan natiiveihin, ja täällä asuessa se unohtuu varmasti helposti, kun turtuu ”maan tapoihin”. Paremmilla espanjantaidoilla projektini näyttäisi varmaan aika erilaiselta.

Yhtenä välineenä sanoman saattamiseksi erilaisten ihmisten ymmärrykseen olen viime päivinä miettinyt yhä enemmän vloggaamista, joka on mulle monin tavoin vierasta, vaikka olenkin av-alan koulutuksen saanut. En sulje pois ideaa, että jonain päivänä kokeilisin sitäkin, koska se näyttää tavoittavan monenlaista yleisöä. Tällä reissulla en kuitenkaan tunne omaavani resursseja aloittaa.

Kiitos medianäkyvyyden, kuten SE-lehdessä painetun pikkuartikkelin, olen saanut yhteydenottoja aivan ihanilta ihmisiltä. Tänään tapasin erään ympäristöasioissa valveutuneen ihmisen, joka kaiken kukkuraksi tarjosi meille muutamaksi vuorokaudeksi majoituspaikan. Kiitos kaikille teille projektistamme innostuneille. Tehdään yhdessä hiekkarannoille roskienkeruun lumipalloefekti!

Operaatio NikkeNakke: Päivät 4-6. Suunnittelua, chillailua ja siivoilua

Siesta on lopuillaan. Tänään on Valencian päivä - pyhäpäivä, eli paikalliset lienevät sukulaisineen syömässä jälkiruokiaan suurissa pitkissä pöydissä, lasten juostessa ympärillä. Torstaina taas koko Espanjassa pysähdytään ja suljetaan työpaikat, kun vietetään Espanjan päivää. Onneksi jotkut supermercadot ovat aamupäivän auki, jos tulee tarvetta kauppareissulle.

Torreviejalaisia etanoita ennen siestaa

Alkuloma on mennyt paikkaan tutustuessa ja paikallisille tavoille opetellessa, ja vaikka välillä levoton mieli ei jaksaisi olla paikallaan näin kauaa, niin tiedän, etten todellakaan pystyisi enää mihinkään yhden-kahden viikon lomailuihin. Se vain ei ole mun juttuni! Nyt ehdimme todella tutustua paikkoihin ja ihmisiin. Odotan innolla tulevaa sohvasurffausta: Olemme menossa viikon päästä yhden flamenco-openakin toimivan NGO-työntekijän luokse, ja muita paikkoja on etsinnässä.

Muovin saastuttama ruokasuola

Tänä aamuna kävimme kauniilla punaisella suolajärvellä siivoamassa sen aiemmin löytämämme,  lähiseudun pahimman näköisen muoviläjän. Sen raahaaminen kerralla neljässä 50 litran säkissä, yhden 30 litran säkin ja yhden lasten teltan, jonka löysimme ojasta, otti vähän hauiksille, kun ei ole autoa käytössä. Olen viivytellyt autonvuokrauksen kanssa, koska on niin paljon muunlaisia tapoja kulkea: kimppakyydit, blablacars, julkiset liikennevälineet, yms. Ja tänään sain kuulla ilouutisen: vanhempani ovat tulossa retkiautolla tänne vajaan kahden viikon päästä, jolloin pääsemme liftaamaan heidän kyydillään moneen paikkaan, kuten Madridiin ja Fuengirolaan.

Laguna salada de Torrevieja

Kaukana siintävät suolakasat

Suolajärvellä siivoillessa surullisinta on se pölyksi hajoava muovimuju, mikä on lähtöisin ohuista muovipusseista, mutta myös paksummista roskista, jotka ovat olleet paahteessa tarpeeksi kauan. Luin vähän aikaa sitten hesarista amerikkalaistutkimuksesta, jonka mukaan kaikkialla maailmassa merisuola on jo muovin saastuttamaa. Onkohan näiltä järviltä peräisin olevasta suolasta otettu vastaavia näytteitä? Kuinka kauan elimistömme kestää tämän kaiken kemikaalikuorman, jota ravintomme on täynnä? Kuinka kauan miehet säilyttävät lisääntymiskykynsä? Muovikasoja on täällä kaikista eniten "hylätyillä" tonteilla, mutta niille emme viitsi kovin paljoa mennä, ettemme saisi poliiseja, villieläimiä tai vihaisia omistajia peräämme.

Lentokummiksi ja muuta hyväntekeväisyyttä

Koirista puheen ollen: Tänään saimme vihdoinkin kummitettavat!!! Olin ajatellut kuljettavani yhden tai kaksi koiraa Suomeen, mutta Espanjan kulkukoirat ry (jolla on Eviran maahantuontilupa), varasikin koneen loput neljä koirapaikkaa, eli saan kunnian kuljettaa neljä haukkua uuteen kotiinsa! Vielä, kun pääsisimme tutustumaan heidän tarhalleen ennen paluuta, käymään vaikka lenkittämässä osaa kaveruksista...

Lauantaina tutustuimme ihanaan suomalaiseen Ameen perheeseen, jonka kanssa kävimme katsomassa pride-tyyppistä "näkymätöntä paraatia" La Matassa. Ameet vierailivat sunnuntaina lähellä sijaitsevassa Easy Horse Care Rescue Centerissä, ja Niko tekikin sieltä viimeisimmän vloggauksensa. Heppatilalla voi tehdä vapaaehtoistyötä, ja avoimet ovet vierailijoille on joka kuun ensimmäisenä sunnuntaina. Niko on tubettanut myös hauskan pätkän Espanjan ihmeistä "vastaiskuksi" aamulehteen videoita tekevälle espanjalaiselle Ericille. Pariskunnalla on vihreät arvot, joka lisää huomattavasti keskustelun helppoutta kanssaan, kun on tälläinen jalat maassa kulkeva idealisti.

Alla kuvasatoa viime päiviltä. Tänään teen vielä doodle-kalenterin ja yritän saada porukan kasaan talkoita varten. Seuraavan bloggauksen voisin kirjoittaa yksin lapsen kanssa reissaamisen näkökulmasta... Se kun on välillä hieman haastavaa.

Hasta luego!

Valmiina lähtöön (9.10. suolajärvelle)!

Muovia siellä täällä, kun tarkasti katsoo.

Lasinsirut eivät liene niin vaarallisia, kunhan pitää silmät auki...

Lähtötilanne 9.10. aamulla

Joku unohti viedä uikkarinsa kierrätykseen. (Suolajärvellä on uinti kielletty...)

Tehtävä suoritettu! Eikä edes ollut iso homma.

Matkalta löytyi teltta.

Päivän oudoin roska löytöpaikassaan

Jotain uimakellukepötköjen tapaista mujua, joka hajoaa käsiin.

Menneen maailman huvilan pilari?

Jaksaa, jaksaa! (Kuva: Leevi)

Ei sitä kokoajan jaksa hommia paiskia :)

Terkkuja sinne sateiseen Suomeen! <3

Operaatio NikkeNakke: Päivät 2-3. Slowing down

Kolmas päivä Espanjassa on takana (eli perjantai 6.10.2017). Torrevieja tuntuu varsin sympaattiselta paikalta, jossa voisi hyvinkin viettää pidempäänkin aikaa. Palvelu on yleensä erittäin kohteliasta ja hyvää. Auto - sähköllä tai biokaasulla kulkeva mieluiten (tankkaus- ja latauspisteistä en tosin tiedä mitään) - helpottaisi kyllä kovasti kulkemista, mutta jos osaisin paremmin espanjaa, pärjäisin varmasti aika pitkälle julkisen liikenteen turvin. Nyt bussipysäkkien etsiminen ja bussireitit aiheuttavat jonkin verran päänvaivaa ja mielenhallintaharjoituksia. Onneksi kimppakyytejä voi sopia ja some pelaa.

Lago Jardin, Los Balcones, Torrevieja

Lago Jardin Los Balconesissa on ainakin tähän vuodenaikaan oikea erityisherkän unelma: suhteellisen uinuva eläkeläislähiö, jonka ilman tekee terveelliseksi läheinen suolajärvi, ja asunnot ja kaunis puistoympäristö ovat hyvin hoidettuja. Muiden pikkulasten puuttuminen on toki hieman tylsää pojalleni, mutta omat hermoni lepäävät hiljaisuudessa. Tällä hetkellä läheisestä baarista kyllä kantautuu musiikkia, ja paikalla oli jo alkuillasta ainakin yksi kiintiö-suomalaisörvelö-porukka, mutta eivät he ole mua vielä yöllä saaneet heräämään.

Roskienkeruuta omien voimien mukaan

Meille tuntuu paras rytmi olevan se, että joka toinen päivä panostamme ympäristömme siistimiseen ja joka toinen päivä otamme rennommin. Tänään olimme kaupungin keskustassa, josta roskien keruu tuntuu hyödyttömältä, koska ihmiset heittävät kaikkea katuun, mutta niitä siistitään kyllä aktiivisesti kunnan taholtakin. Eilen kävimme iltakävelyllä suolajärvellä ja keräsimme samalla kaksi säkillistä roskia. Paljon vielä jäi laittomiin roskakasoihin, ja suuntaamme sinne varmaan huomenna noutamaan muutaman säkillisen muovia. Muoviroskista emme tosin ole vielä läheltä bonganneet, eli täällä päin kierrätys ei oikein sekään hoidu kunnolla ilman autoa... No, talkoot pystyyn ja autot alle!

Laguna saladan ranta on jonkun mielestä kaatopaikka.

Miksi ajaa tänne asti kippaamaan roskat, kun sekajätebokseja on joka talon kulmilla...?

Rakennusjätteen seassa kaikenlaista

Tien poskessa.

Leevin mielestä päivän oudoin roska.

Eilen sain yhden vähän harmillisen uutisen koskien erästä projektiani kotisuomessa, mutta roskien keruu pelasti päivän: Saimme niin paljon kiitollisia katseita ja eleitä paikallisilta, että tuli itsellekin todella hyvä mieli! On myös ilo katsella, kuinka poikani on innoissaan "mission impossiblestamme" - keskustassa joudun jo estelemään häntä keräämästä kaikkea, mitä näkee. Joku saksalaispariskunta luuli meitä suolajärvellä paikallisiksi, eivätkä meinanneet uskoa korviaan, kun kerroin sujuvalla saksallani, että olimme saapuneet lomalle tänne, vasta keskiviikon vastaisena yönä.

Litterati-sovelluksen käytön päätin hylätä, koska tuntuu, että nyt on jo liian monta palasta, jotka somen ihmeellisessä maailmassa täytyy muistaa. Ja tätähän opettelen muillakin elämänaloilla: pitää keskittyä pariin-kolmeen tärkeimpään asiaan, ettei homma levähdä käsiin.

Mielen siivoamista

Eilen menimme extempore erään facesta löytyneen suomalaisperheen vieraaksi, ja poikiensa kanssa uima-altaalle viettämään päivää. Perheen äidillä oli takanaan parin kolmen vuoden takainen kohtukuolema päivää ennen laskettua aikaa, josta hän kertoi viime keväänä julkisesti. Täälläkään kaikki ei ollut mennyt suunnitellusti, perhe oli mm. ollut vatsataudissa ja tiputuksessa yksi toisensa perään. Tuli mieleen viime reissu, jossa sairastin Yersinia-bakteerin yksin, hoitaen samalla kolmivuotiasta, saamatta itse mitään hoitoa. Naisen kohtalo laittoi miettimään taas kerran sitä, miten veitsen terällä tässä elellään. Kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa. Kaikki voi mennä uusiksi hetkenä minä vain. Mihin siis kannattaa keskittyä? Mikä on olennaista?

Torreviejan satamaa bussin ikkunasta

Olin jo aikaisemmin ajatellut, että tämä matka edustaa mulle muutakin kuin lomailua ja roskien keruuta: Tämä on mieleni siivousprojekti, jossa haluan päästä turhista tunteista ja ajatuksista hidastamalla tahtia. Olen painanut viime aikoina välillä hammasta purren menemään, ja se saa luovuuden lukkoon, niskan jumiin ja läheiset varpailleen. Tulee sanottua asioita, joita ei oikeasti tarkoittanutkaan, kun sitten miettii uudestaan. Tulee sählättyä ja kirottua, nalkutettua ja kiukuteltua. Vaikka samaistunkin espanjalaisiin tulisieluihin, en halua elää jatkuvassa, itse tehdyssä stressissä.

Tämä ankka ei vaikuttanut lainkaan stressaantuneelta. Parque de las Naciones

Haluan eroon negatiivisista ajatuksista, kiireen luomisesta ja suorittamisesta, mutta myös turhasta häpeästä, joka on estänyt mua toteuttamasta päähänpistojani eli yleensäkään toimimasta. Ajattelin Suomeen palattuani mennä vielä hypnoosihoitajalle, jotta saisin loputkin epävarmuudet pois itsestäni! Olen myös huomannut, että jos ainoastaan ajattelee, tuntee, arvostaa ja on jotain mieltä, ei vielä tapaa mahtavia tyyppejä (vain toisia tyhjänpuhujia), eikä mitään tapahdu. Vasta, kun alkaa TOIMIA ajatustensa, tunteidensa, arvojensa ja mielipiteidensä mukaisesti, alkaa tapahtua: tapaa juuri oikeita, ihania tyyppejä, saa mahtavia mahdollisuuksia, ovet aukeilee itsestään ja eteen heitetään juttuja, joita ei olisi itse ikinä keksinyt! Eikä ensiaskelten tarvitse olla isoja, ehei... kunhan pysyy samalla kurssilla.

Hidasta matkailua

Jos olisin yksin reissussa, hyödyntäisin varmasti enemmän couchsurfingin kaltaisia palveluita ja menisin sinne, minne milloinkin huvittaa, vaikka sitten peukalokyydillä, niinkuin teini-iässä. Loppumatkasta aionkin sohvapaikkoja vielä löytää, mutta nyt tuntui siltä, että meidän on paras olla hetki paikoillaan, joten varasin meille samasta taloyhtiöstä toisen asunnon vielä viikoksi, 17.10. asti. Sen jälkeen suuntaamme luultavasti Madridia kohti, ja sieltä aurinkorannoille, josta takaisin näille seuduille, koska lentomme lähtee Alicantesta.

Päivän löytö: luomukauppa

Tänään käytimme paljon aikaa luomukaupan löytämiseksi. Toinen googlaamani oli hävinnyt kuin hiekka erämaahan. Löytämämme kauppa oli lopulta hieman pettymys, sillä hinnat olivat Suomenkin hintoja korkeammat. Onneksi ainakin Aldissa, Lidlissä ja Carrefourissa pitäisi olla myös luomua (Aldissa aika edullistakin), kunhan nekin osuisivat tiellemme. Lähiruoankin löytäminen on helpommin sanottu kuin tehty: tavallisten kauppojen tuotteissa ei yleensä lue, mistä päin Espanjaa ne ovat. Aamupäivällä olisi ollut jokaperjantaiset markkinat, mutta olimme liian myöhään liikkeellä ja menimme vielä kaiken lisäksi väärään paikkaan. Se siitä sitten. Autoton tyytyy elämäänsä. :)

Operaatio NikkeNakke: Päivä 1. Alkutunnelmat

Operaatio NikkeNakke on startannut ja olemme saapuneet Torreviejaan Espanjaan. Kirjoitan tätä silmät ristissä, sillä viime yön unet jäivät erittäin lyhyiksi: olimme pitkän lentopäivän päätteeksi nukkumassa vasta puoli kahden aikaan yöllä paikallista aikaa, ja innokas poikani herätti minut kukonlaulun aikaan. Tässä nyt kuitenkin ensifiiliksiäni.

Lomallakin voi tehdä hyvää.

Torrevieja vaikuttaa yleisesti ottaen todella paljon siistimmältä kuin Aurinkorantojen alue:  ainakin Benalmadena ja Fuengirola, joissa viimeksi olin. Täällä selvästi panostetaan  hieman eri asioihin, kuin etelämmässä. Ja onhan täällä vähemmän porukkaa sotkemassa. Kuitenkin paikallinen asenne on näkyvissä: rakennukset, oli ne sitten hienon kappelin rauniot tai muovinen jäätelökioski, jätetään usein niille sijoilleen lahoamaan. Eikä tarvitse mennä kauas, kun löytyy laittomia kaatopaikkoja ja loputonta tienvarsirojua.
Tyhjät tontit, campit ja ramblot ovat roskaajien villiä länttä.

Torreviejassa ei tarvitse väistellä koirankakkoja kuten aurinkorannoilla. Etenkin Lago Jardinin puistomainen lähiö on todella siisti. (Huomaa: vain pari muovipulloa siellä täällä)

Eräs suomalainen kirjoitti facebookiin autioituneesta kasvihuoneesta tässä lähistöllä, joka on jätetty tuulen riepoteltavaksi ja sen muoviseinät on lennelleet ties mihin. Lopultahan ne päätyvät mereen. Rannalla surulliseksi tekee juuri mikromuovin määrä: jos katsoo kaunista hiekkaa yhtään tarkemmin, erottaa siitä styroksin ja muun sälän, joka jauhautuu kokoajan pienemmäksi ja pienemmäksi.

Käytetyn ohuen muovin määrä on hieman yllättänyt: kenkäkauppojen sovitussukat ovat kertakäyttömuovia, kaupoissa tuoreleipomotuotteet otetaan kertsihanskoilla, hedelmäpussit ovat tietenkin muovia, ja muovipusseja lilluu vastaan meressä. (Lapsellani oli kyllä hauskaa leikkiessään sellaisella, jonka löysi uimareissullamme.)

Lago Jardinissa kasvaa tekokukkia...

Tänään suuntasimme tutkimaan rantaa ja keskustaa, suunnitellen tulevaa. Juttelimme rannalla hankolaisen eläkeläispariskunnan kanssa, ja rouva kertoi, että Ruotsissa kouluissa on ainakin vielä joitain sukupolvia sitten tehty roskienkeruuretkiä, joilla on ansaittu kunnalta luokkaretkirahaa. Jotain sellaista olisi mahtavaa saada aikaan tännekin. Toki siivous kuuluisi aikuisille, päättäjien kuuluisi tehdä asioille jotain, mutta asennemuutos olisi efektiivisin sen kulkiessa lapsilta aikuisille.

Huomenna torstaina meistä julkaistaan artikkeli Espanja.comissa ja samana päivänä Espanja.Comin tunnilla klo 12-13 (suomen aikaa 13-14) uudessa FinnRadio.Fm:ssä keskustellaan roskienkeruusta (kuuluu netissä). Olen otettu, kuinka ihmiset ovat innostuneet asiasta. Haluaisimme mennä juttelemaan asiasta kouluihin ja haastaa eri maalaisia ihmisiä mukaan talkoisiin. Katsotaan, mitä kaikkea ehdimme kuukadessa saada aikaan!

Kierrätys on täällä sekin lapsen kengissä. Andaluciassa siihen on ehkä panostettu kaupunkien keskustoissa ainakin jo enemmän. Tärkein - biojäte - tuntuu kuitenkin puuttuvan täysin lajittelupaikoista. Vaikka muitakin kierrätyslootia saa hieman etsiä, yritämme löytää mm. muoviroskiksen ja olla ostamatta muoviin pakattuja vihanneksia, kuten Suomessa jossa ne ovat usein edullisempia kuin irtonaiset.

Huomenna meno jatkuu! Pysythän kärryillä. :-)